The Number Of The Beast




Syksyllä 1981 Iron Maidenin pomo basisti Steve Harris oli päättänyt vaihtaa bändiinsä laulajan. Entinen Black Street Crawler vokalisti Terry Slesser ei kuitenkaan viskibassollaan ollut sopiva bändin tyyliin ja niin katse kohdistui tuolloin Samsonin laulajana olleeseen Bruce Dickinsoniin. Number Of The Beast on uusiutuneen kokoonpanon ensimmäinen levy, ja siltä lohkaistu Run To The Hills oli bändin ensimmäinen Englannin listakymppiin noussut single. (Sinkun heikko B-puoli Total Eclipse ei ollut mukana LP:llä, mutta on uusimmalla CD-versiolla). Beast oli myös ensimmäinen Iron Maiden -levy, johon tutustuin heti sen ilmestymisen aikoihin. Ostin sen heinäkuussa 1982 Englannista, missä se oli noussut muutamaa kuukautta aiemmin listojen kärkeen myyden nopeasti kultaa.

Bruce Dickinsonin palkkaaminen Iron Maidenin mikrofonin varteen pois potkitun Paul DiAnnon tilalle ei alkujaan aiheuttanut bändin faneissa ilon kiljahduksia, ja osa heistä vierasti vielä pitkään Dickinsonin tyyliä. Itseni lisäksi moni muu kuuli kuitenkin uuden laulajan väkivahvan ja ilmaisuvoimaisen äänen sekä aiempaa laadukkaammat biisit, jotka nostivat Iron Maidenin nopeasti uuden aallon heavyrockin yhdeksi kärkinimistä. Run To The Hills ja nimikappale The Number Of The Beast julkaistiin myös hyvin menestyneinä sinkkuina (pikkukuvat). Näiden lisäksi levyltä löytyvät sellaiset komeat kappaleet kuten Children Of The Damned ja 22 Acecia Avenue. 

EMI uusintajulkaisi 2012 bändin kahdeksan ensimmäistä LP:tä kuvalevyinä. Nappasin tässä vaiheessa Beastin kotiini. Sitä kuunnellessani luin alla olevan Heikin arvion tämän levyn ja seuraavan studiojulkaisun keskinäisestä paremmuudesta. Hänen tavoin nostan The Number Of The Beastin näistä ykköseksi, mutta koko bändin uran ykköslevy on itselleni kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Powerslave. Mainittakoon vielä että levystä on tehty dokumentti maineikkaaseen TV-sarjaan Classic Albums.

Petri Myllylä

 

Iron Maiden oli Metallican ohella yksi 1980-luvun alun tärkeimmistä uusista heavy-yhtyeistä. Siinä missä Metallica oli kehittämässä aivan uutta, nopeampaa tyyliä, nojasi Iron Maidenin musiikki vahvasti 1970-luvun heavyyn. Vaikutteita oli toki otettu myös mm. punkista, mutta silti The Number Of The Beastin kaltainen levy olisi voinut ilmestyä kymmenen vuotta aiemminkin. Ehkäpä tästä johtuu "déjà vu -ilmiö". Iron Maiden kuulosti tällä levyllä (ja parilla seuraavallakin) samaan aikaan sekä tuoreelta että tutulta.

The Number Of The Beastin menestykseen on useitakin syitä. Tärkein taisi olla uusi laulaja Bruce Dickinson. Viittaaminen Ilmestyskirjan Petoon oli näppärä keino innostaa "kapinoivia" nuoria. Ja biisit ovat yksinkertaisesti parempia kuin kahdella ensimmäisellä, Paul DiAnnon aikaisella levyllä.

Martin Popoffin 500 kaikkien aikojen parasta heavylevyä esittelevässä kirjassa todettiin, että järjellä ajatellen Piece Of Mind on Maidenin paras levy, mutta tunteiden päästessä pinnalle The Number Of The Beast vie voiton. Olen jokseenkin samaa mieltä.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit