Rock In Rio (video & audio)




Hiukan itseäni vanhammat kaverini olivat kateellisia meille 1980-luvun alussa musaan innostuneille teineille, jotka saimme heti nähtäväksi suosikkibändiemme keikkavideoita, ja joissakin tapauksissa pääsimme jopa heidän keikoille. Toista oli kuulemma 70-luvulla.

Iron Maidenin ensimmäinen keikkavideo ilmestyi jo 1981. Neljä vuotta myöhemmin julkaistiin samanaikaisesti tupla-live sekä videokasetti Life After Death. Toki vielä tuolloin niiden ääniraidoissa oli joitakin eroja, kuten myös biisilistassa. Ehkä me olimme tuolloin ylpeitä kotivideoiden ilmaantumisesta maaseutukaupungin hifi- ja musaliikkeisiin juuri sopivasti meidän nuoruudessa. Mutta kyllä me myös tiesimme että kehitys kehittyy ja tallennusformaatit paranevat.

DVD, ja varsinkin Blu-ray ovat tallennusformaatteina jotakin aivan muuta kuin 80-luvun mono-videonauhat. Kahden levyn Rock in Rio on tästä hyvä esimerkki. Mutta siinä missä videonauhoilla oli yleensä vain vajaaseen tuntiin saksittu keikka, digitaalisen levyn aikakaudella keikat, kuten tämä 19.1.2001 soitettu Rion keikka on kokonaisuudessaan fanien arvioitavana. Itse arvostan tätä seikkaa niin paljon että olen lähes lopettanut saksittujen keikkojen katsomisen.

Ostin kesän 1987 tienisteillä tuolloin uusinta uutta olevan stereo-videonauhurin. Sen jälkeen äänitin kaikkien lainaamieni keikkojen ääniraidat C-kasetille ja kuuntelin niitä autossa seuraavat 10 vuotta kunnes teknologia vei kasettisoittimen autosta. Muistan joskus ihmetelleeni miksi kuvattuja keikkoja ei julkaista audio-formaateissa. Jostakin luin että bändit myivät tuolloin video-oikeudet levy-yhtiöiden ulkopuolisille "elokuva yhtiöille" ja näin menettivät oikeuden julkaista keikasta levyä. Iron Maiden on vahvasti visuaalinen bändi, jolla on alusta lähtien ollut Eddie-maskotti ja näyttävät lavarakenteet. Sen taustahenkilöt ovat taatusti ymmärtäneet aikaisessa vaiheessa videon merkityksen pitämään fanit lähellään ja myydäkseen heille heitä kiinnsotavia tuotteita. Aivan kuten tämä Rock in Rio, joka on 250.000 fanin edessä kuvattu suuren maailman loistelias spektaakkeli. 

Rock in Rio julkaistiin vuonna 2002 lähes samanaikaisesti audio- ja kuva-formaatteina. Muistan pidelleeni kädessäni myös kolmelle kuvalevylle prässättyä vinyyliä, mutta tuolloin se jäi hyllyyn. Onneksi keikka julkaistiin 2017 uudelleen vinyylinä, tällä kertaa ihan mustalle vinyylille prässättynä.

Joskus 90-luvun alussa kiinnostukseni Iron Maidenia kohtaan viileni ja Bruce Dickensonin lähtö taisi olla viimeinen niitti. Hänen tilalle tulleen Blaze Bayleyn kanssa tehtyjä levyjä kuuntelin vasta Dickensonin paluun ja Rock in Rion jälkeen. Keikalla muuten kuullaan kaksi Bayleyn studiolevyllä esittämää biisiä. Mielestäni Iron Maiden ei tarvitse kolmea kitaristia, mutta bändi ei halunnut heittää yhdeksän vuotta siinä ollutta Janick Gersiä pois Adrian Smithin tehdessä Dickensonin kanssa samanaikaisen paluun.

Petri Myllylä / 19.6.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit