Blondie




Ostin nuorena itselleni Blondien kolmannen levyn Parallel Lines'in, mutta en ryhtynyt teininä kaivelemaan heidän aiempia julkaisuja. Todennäköisesti en olisi tuolloin edes pitänyt tästä albumista. Lopullinen tutustuminen jäi 2000-luvun alkuun, jolloin lainasin sen remasteroidun painoksen kirjastosta. Muutaman kuuntelukerran jälkeen levy painui unohduksiin. 

Kuunneltuani 2013 paljon musiikkia, päätin 2014 keskittyä myös muihin harrastuksiini. Kehitin itselleni uuden kuuntelu-ja arvosteluformaatin, jossa kuuntelen puolitutun bändin levyjä vain kerran ja sen jälkeen kirjoitan niistä arvostelun. Blondin suhteen minun ei olisi tarvinnut edes kuunnell levyä sillä sen pop-soundi oli jäänyt uskomattoman hyvin muistiini. Tämä kertoneen sen kuinka hyvin bändi osaa tehdä koukkuja biiseihinsä. Varsinkin Debbie Harry ja Chris Stein hallitsevat jo tässä vaiheessa hommansa niin hyvin ettei ole ihme että bändi muutaman vuoden kuluttua nousi pop-eliittiin. A-puolen avaavat X Offender, Little Girl Lies ja In The Flesh saavat saman tason seuraa puolelta hienoista Rip Her To Shreds'istä ja Kung Fu Girlistä. 

Remasteroidulla CD:llä on mukana kolme julkaisematonta demoa sekä parin biisin singleversiot. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit