Autoamerican




Kun Blondie julkaisi syksyllä 1980 uuden The Tide Is High -singlensä, aavistin että tuleva Autoamerican-levy ei tule olemaan minun mieleeni. Toistakymmentä vuotta vanha jamaikalainen ska-cover soi tuona talvena discoissa yhdessä toisen albumilta irrotetun singlen, Rapturen kanssa. Luotin erään kaverini arvioon tästä albumista enkä koskaa kuunnellut sitä. 

Vaikka Blondie ei ole kuulunut itselläni aktiivisesti kuunneltujen bändien joukkoon, jokin sisälläni sanoi että kuuntele nyt hyvä mies ne pari levyä. Niinpä lainasin Autoamerican ja The Hunter CD:t kirjastosta kuunnellakseni ne vihdoinkin. Autoamerican on ollut bändiltä huima musiikillinen hyppy tuntemattomaan. Se on pullollaan musiikkia, joka ei ole Blondieta. Kokonaisuutena se on hiukan päämäärätön kokoelma kaikkea sitä mitä bändi ei ole aiemmin osannut olla. Toisaalta voin hyvin kuvitella että albumi on voinut saada ilmestyessään elinikäisiä faneja, aivan kuten bändin pari aiempaa julkaisua. Minun nuoruuteni soundtrackiin se ei kuulunut, ja yhden kuuntelukerran jälkeen voin sanoa ettei se tule kuulumaan myöskään vanhuuden soittolistalle. Vuosi tämän lauseen kirjoittamisen jälkeen ostin sen ensimmäisen kerran itselleni. Hyväkuntoisen alkuperäisen englantilaispainoksen kuunneltuani tulin lievästi katumapäälle. 

Tide Is High -singlen B-puoli Suzy & Jeffery oli mukana alkuperäisellä kasettijulkaisulla, ja myöhemmillä CD-levyillä. Remasteroidulla (2001) levyllä on sen lisäksi mukana maxisingleiltä löytyvät Call Me'n ja Rapturen pidemmät versiot. Singles-kokoelmalta löytyy myös Tide Is Hiden ja Rapturen lyhyemmät single-versiot sekä Rapture-maxisinglen B-puolen tuplamittaan venytetty Live It Up. Nämä kaikki ovat tarpeellista kuunneltavaa vain bändin tosifaneille (ja ostettavaa keräilijöille). 

Petri Myllyä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit