Brave New World




Bruce Dickinsonin paluun vaikutuksesta iso joukko bändin vanhoja faneja palasi keikoille ja ostamaan heidän uusia levyjä. Samalla bändiin palasi yhdeksän vuoden tauon jälkeen Adrian Smith ja bändistä tuli kolmen kitaristin kokoonpano.

Brave New World ei ole pelkästään hyvä comeback-levy, vaan pirun hyvä levy ilman mitään reunion suihkutusta. Ostin itse tämän levyn vasta kiertuevideon Live In Rio ilmestyttyä, mutta Brave New Worldin innostamana palasin bändin musiikkiin uudestaan, lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Sen kuuntelu palautti mieleeni 15 vuotta aiemmin toteutuneen Deep Purplen uudelleen kasaamisen ja heidän vahvan comeback-levyn.

Mikäli pidät Iron Maidenin 80-luvun klassikkolevyistä, pidät taatusti myös tästä julkaisusta. Sen biisit ovat enimmäkseen melko pitkiä, kymmenestä kipaleesta vain kolme pysyy alle viidessä minuutissa. Pisimmätkään kappaleet eivät kumminkaan puuduta yksitoikkoisuudellaan, vaan pitävät kuuntelijan hyvin pihdeissään. Näistä Dream Of Mirrors nousee nimikappaleen ja aloitusraita The Wicker Manin kanssa levyn parhaimistoon. Näiden lisäksi kannattaa tsekata Blood Brothers mutta toisaalta kun muutkaan levyn biisit eivät ole huonoja, kuuntelunautinto voittaa aina siihen uhratun ajan.

Levystä julkaistiin heti tuoreltaan kuvavinylli, jota useat vinyylin ystävät välttelevät tai ostaessaan laittavat levyn kehyksiin. Itse odottelin rauhassa vuoteen 2019 saakka kunnes ostin kokeolmaani kohtuuhintaisen mustavinyylisen uusintapainoksen. Kuuntelukokemuksen pilkkominen neljään reilun vartin pätkään ei kuitenkaan katkaissut levyn taiteellista kaarta vaan pienen levynkääntö hetki jopa auttoi hahmottamaan levyä aiempaa paremmin.

Petri Myllylä / 19.6.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit