Live/Dead




Grateful Deadin ensimmäinen live-levy Live/Dead oli se, joka tutustutti minut yhtyeen musiikkiin. Samalla kertaa hankin myös Aoxomoxoan, studiolevyn joka oli ilmestynyt vuonna 1969 vähän ennen liveä. Itse asiassa Aoxomoxoan tekeminen tuli yhtyeelle ja sen levy-yhtiölle sen verran kalliiksi, ja myynti jäi vaatimattomaksi, että liven julkaisemisella ajateltiin saada edes vähän virtaa kassaan. Siinä onnistuttiin. Live/Dead on nykyään klassikko. Siis se alkuperäinen vinyyli on.

Ensimmäinen CD-painos levystä kuulosti todella ohuelta. Konsertin avaavan Dark Starin pitkiä kitarasooloja kuunnellessa huomaan muun bändin jäävän todella taka-alalle. Ja ei, se ei johdu siitä että soolot veisivät huomion kokonaan. Toki Jerry Garcian ja Bob Weirin tekemisiä on kiva seurata, mutta musiikin voima ja kekseliäisyys kärsii pahasti muiden instrumenttien puuttuessa miksauksesta. Välttäkää tuota varhaista CD-versiota.

Vuoden 2003 uudelleenjulkaisu tuo soundien tasapainoon parannuksen. Nyt Grateful Dead kuulostaa siltä kuin sen pitääkin. Sen soiton rikkaus ja sävellysten monipuolisuus pääsevät oikeuksiinsa. Jos vinyyli ei ole enää tallessa, tai sitä ei ole koskaan edes omistanut, tästä CD:stä on hyvä aloittaa Grateful Dead –diggailu.

 

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit