Blues For Allah




 

Vuoden  1974 lokakuun 21. Päivänä Grateful Dead soitti viimeisen keikkansa. San Franciscon Winterlandin konsertin lippuihin oli kirjoitettu The Last One. Yhtye oli kyllästynyt kiertue-elämään ja halusi pitää taukoa. Siitä jatkui melkein puoli vuotta. No jaa, viisi kuukautta on lähempänä totuutta. Maaliskuussa 1975 bändi oli taas lavalla. Sitten se meni studioon.

Blues For Allah syntyi studiossa yhtyeen jammailuista. Sääntönä oli että mitään valmista ei saanut tuoda sessioihin. Niinpä levy kuulostaakin yhdeltä pitkältä sävellykseltä jossa on monia erilaisia ja eri tyylisiä osia. Lähimpänä bluesia on avauskappaleiden yhdistelmä Help On The Way/Slipknot! Muuten musiikki on ajalle tyypillistä jatsifuusiota Santanan ja kumppaneiden tyyliin. Crazy Fingers on Grateful Deadin näkemys reggaesta. Music Never Stops olisi sopinut saman aikakauden Frank Zappa –levyille. Grateful Dead oli palannut ehkä parempana kuin koskaan.

Epäilen, että yhtye itse ei ollut Blues for Allahiin kovin tyytyväinen. Se esitti levyn vain kolme kertaa. Onneksi Great American Music Hallin konsertti äänitettiin ja julkaistiin nimellä One From The Vault. Minulle tuo live on tämän studiolevyn ohella yksi parhaista vuoden 1975 musiikkijulkaisuista. Suosittelen tutustumista molempiin.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit