Clear




Progressiivista metallia soittava Periphery koettelee rajojaan ja laajentaa ilmaisuaan tällä seitsemän kappaleen EP:llä. Musiikin sävellysvastuu on jaettu bändin kaikkien jäsenten kesken. Välillä kuulostaakin, että yhtye on tehnyt ”cover-levyn” omalla materiaalilla. Sen verran ilmiselviä yhtyeen esikuvat ovat. Oliko tuo tarkoituksellista? Mene ja tiedä. Se on ainakin selvää, että bändi kuulostaa nyt helpommalta kuin koskaan. Tätähän voisi kuunnella vaikka radiosta.

Levyn avaava Overture on melko tyypillinen progeintro. Pianolla aloitetaan ja sitten soitetaan voimakkaita sointuja kitaralla. Hyvä aloitus, muttei järin omaperäinen. Oikeastaan mikään tällä levyllä ei ole. Älkää silti ymmärtäkö väärin. Nämä ovat hyviä biisejä. The Summer Jam voisi olla Fair to Midlandin levyltä. Kolmantena kuultava Feed The Ground on yhdistelmä Stonesouria ja Slipknotia. Se alkaa poppina ja kasvaa ärhäkäksi metalliksi. The Parade Of Ashes on silkkaa Djent Reznoria, eli Periphery soittamassa Nine Inch Nailsia.

Kyllä Peripheryllä edelleen näyttämisen halu on tallella. Progesta ei ole tingitty. Zero ja Extranoeus ovat Meshuggahille paljon velkaa olevia instrumentaaleja. Niillä bändi pääsee esittelemään mitä erikoisimpia rytmejä. Pale Auran jälkeen puoli tuntia on kulunut ja tekee mieli painaa uudelleen play. Tähänkö vanhojen klassikoiden teho perustui? Ne jättivät kuulijat nälkäisiksi ja haluamaan lisää. Levyjä oli pakko kuunnella kerta toisensa jälkeen.  Niin tätäkin!

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit