Incura




Incura tulee Kanadasta. Se on sinällään merkki mielenkiintoisesta ryhmästä. Kanukkien kanssa harvoin menee pieleen. Kun puhutaan sikäläisestä progebändistä, Rush on varmaan ensimmäinen nimi joka kaikille tulee mieleen. Senkään kanssa harvemmin menee pieleen. Incuran progella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sikäläisten yhtyeiden kanssa. Sitä on itse asiassa aika hankala lokeroida. Levyllä pompitaan genrestä ja tyylilajista toiseen aikalailla koko ajan ja kaikissa kappaleissa. Yritän nyt kuitenkin jotenkin, tämän 2003 perustetun, mutta silti melko tuoreen ryhmän tekelettä kuvailla.

Incura debyyttilevyn soundi on melko yllätyksettömän metallinen. Ehkä se ihan oma äänimaailma syntyy seuraavilla levyillä. Musiikki on progressiivista metallia, muttei raskaimmasta päästä. Fair to Midland, Coheed and Cambria ja vastaavat Amerikan serkut tulevat mieleen musiikista. Reipasta, iloista, monipuolista, vaihtelevaa ja mielenkiintoistahan tämä on. Incura kannattaa kuunnella kokonaisuutena, silloin sen nousut ja laskut, syöksyt ja pyrähdykset toimivat parhaiten. Miksikään taustamusiikiksi se ei käy.

Korkealta laulava solisti Kyle Gruninger on jonkinlainen Claudio Sanchezin ja Queenin Freddie Mercuryn välimalli, joka osaa tarpeen tullen myös äristä. Jos melkein tyttömäisesti laulava poika ei ärsytä, silloin Kyle kelpaa. Laulumelodiat levyllä ovat Incuran paras anti. Ne ovat villejä ja melkoisen mielikuvituksellisia. Nämä sällit hallitsevat myös harmoniat. Lauluosuudet eivät ole mitään jokapojan karaoke-matskua. Tosin välillä tulee mieleen, että vähempikin teatteri ja eläytyminen riittäisi. Hienon ja hupsun väli on joskus todella pieni. Mielestäni nyt pysytään nippa nappa poissa pelleilystä.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit