Seventh Son Of A Seventh Son




Teini-ikäisenä syntynyt side Iron Maideniin sammui hetkeksi 80-luvun loppupuolella enkä ollut bändistä enää kovinkaan kiinnostunut kun se julkaisi keväällä 1988 seitsemännen studiolevynsä Seventh Son Of A Seventh Son. En toki voinut olla kuulematta sen hittibiisejä, mutta itse albumiin tutustuin vasta 90-luvun lopussa.

Mikäli Powerslave on Iron Maidenin uran paras levy, on Seventh Son Of A Seventh Son siinä tapauksessa se toiseksi paras. Bändin edellinen studiojulkaisu Somewhere In The Time oli sisältänyt ensimmäisen kerran syntikkakitaroita ja tällä bändin ensimmäisellä teemalevyllä syntikoita kuullaan vielä enemmän, mutta ne sopivat osuvasti levyn progressiiviseen soundiin ja erilaisista osista koostuviin pitkiin biiseihin. Siksi on jokseenkin paradoksaalista että samalla kun bändi siirtyi kohti proge-metallia se raivasi tiensä Englannin single-listan kolmoseksi. 

Can I Play with Madness ja The Evil That Men Do sinkkujen b-puolet Black Bart Blues, Thin Lizzy -cover Massacre, Prowler '88 ja Charlotte the Harlot '88 odottavat pääsyä levyn bonuskappaleiksi. Kolmannen sinkun The Clairvoyant CD-versiolla oli peräti kolme livebiisiä bändin ensimmäiseltä Doningtonin pääessintymiskeikalta 22.8.1988. Niitä ei laitettu BBC Archives -boxille, jolla on kahdeksan muuta biisiä tuolta keikalta. EMI uusintajulkaisi 2012 bändin kahdeksan ensimmäistä LP:tä kuvalevyinä, mutta itse en lähtenyt sitä hankkimaan vaikka oma alkuperäislevy ei aivan priimakunnossa enää ole. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit