Keep Moving




Wolfmother III saatiin odottaa pitkään ja kun levy vihdoin oli viimeistelyvaiheessa, bändi laitettiin jäihin ja syntynyt musiikki laitettiin bändiä luotsanneen kitaristilaulajan nimiin. Sen olisi tosin voinut tehdä jo vuosia aiemmin kun esikoisalbumin jälkeen pitkään Stockdalen kanssa musisoineet Chris Ross ja Myles Heskett saivat 2008 bändistä kenkää. No, tästä edessä Andrew Stockdale on oma itsensä eikä Andrew Stockdale Of Wolfmother kuten esimerkiksi Slashin sooloalbumilla. 

Hankin tämän albumin välittömästi sen ilmestyttyä, mutta jostakin syystä sen kuuntelu jäi satunnaissoittoihin enkä tarkalleen edes muista pääsitkö koskaan sen loppuun saakka. Hankkimani kansainvälinen versio sisältää peräti 17 biisiä ja sillä on mittaa mahtavat 73 minuuttia. Amerikan versio on kolme biisiä suppeampi mutta silläkin on pituutta tunnin verran. Olenko minä ainoa musiikkifani, jolle kelpaisi ihan hyvin 55 minuuttiset albumit. Toisaalta en ole edes samaa mieltä Amerikan julkaisulta poisjääneiden biisien huonommuudesta joten lienee syytä olla onnellinen että Andrew on meitä ilahduttanut näin laajalla paketilla hyvää, ehdottomasti 70-luvulta ammentavaa musiikkia. Nimikappaleen lisäksi Vicarious kuuluu albumin parhaisiin hetkiin. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit