Everybody Knows This Is Nowhere




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 206. parhaaksi. Arvio pohjautuu Rolling Stone -lehden vuonna 2003 tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Marraskuussa 1968 julkaistu Neil Youngin nimeä kantanut esikoissoolo kalpenee puoli vuotta myöhemmin julkaistun Everybody Knows This Is Nowhere rinnalla. Tällä levyllä Youngin taustalla kuullaan trioa nimeltä The Rockets, joka uudelleen nimettiin Crazy Horseksi. Young on kritisoinut esikoislevytystään päällekkäissoitoksi joten ei ihme että kakkosalbumi tehtiin täysin toisella tavalla. Tuottaja David Briggs sai levylle onnistuneen livesoundin, joka tulee esille kaikista parhaiten Youngin ja kitaristi Danny Whittenin rosoisissa kitarakaksinkamppailuissa. 

Levyn avaava Cinnamon Girl lienee yksi Neil Youngin tunnetuimmista kappaleista. Vaikka pidänkin siitä kovasti levyn ehdottomat kohokohdat löytyvät molempien levynpuoliskojen lopusta. Ykköspuolen päättävä murhaballadi Down By The River ja kakkospuolen Cowgirl In The Sand ovat molemmat pitkiä eepoksia, ensinmainittu yhdeksän ja jälkimmäinen reilun kymmenen minuutin mittainen. Nämä laulut tulivat pysymään Youngin ja "Hevosten" keikkaohjelmistossa vuosikymmeniä. 

Kaksi viikkoa levyn ilmestymisen jälkeen Youngin entinen Buffalo Springfield -soittokaveri Stephen Stills julkaisi entisen The Holliesin kitaristilaulajan Graham Nashin ja Byrds'in kitaristilaulajan David Crosbyn kanssa legendaarisen, upean Crosby, Stills & Nash LP:n. Kolme kuukautta myöhemmin kolmikko esiintyi Woodstockissa vieraanaan bändin tuleva neljäs jäsen Neil Young. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit