Empire of the Undead




Empire Of The Undead on ensimmäinen uusi Gamma Ray –levy neljään vuoteen. Bändin uralle se on yhdestoista virstanpylväs. Pitkähköstä levytystauosta huolimatta Kai Hansen ei ole levännyt laakereillaan. Ex-Helloween-solisti Michael Kisken kanssa kimpassa tehdyllä Unisonicin levyllä Hansen osoitti, että sävelkynässä on vielä terävyyttä ja kitarassa riffejä jäljellä. Odotukset tälle levylle olivatkin yllättävän kovat.

Eikä Kaitsu ja kumppanit petä. Empire Of The Undeadin avausraita Avalon on reilun yhdeksän mituutin mittainen eepos, joka vetää vertoja parhaille Helloweenin ja Stratovariuksen vastaaville. Se on melkein progea. Toisena kuultava Hellbent kääntää ajan viisareita taaksepäin aina Helloweenin debyytin aikoihin saakka. Kunnollisia thrash-riffejä tällä levyllä kuullaan yllättävän paljon. Perinteistä saksalaista iloluonteista voimametallia on tietysti mukana  myös. Ei kuitenkaan häiritsevissä määrin. Se on hyvä. Udo ja Accept soi vahvasti Pale Riderissa. Yhtyeen vastoinkäymiset, mm. treenikämpän palaminen, ovat muovanneet tästä levystä ehkä aiottua vihaisemman. Ainakin bändillä on näyttöhaluja. Mother Fucker pärähtää Kaitsulta kuin amerikkalaisilta kolleegoilta konsanaan.  Born to Fly on vaivattoman kuuloinen Hansen-hölkkä jolle uudehko rumpali Michael Ehré potkii hyvän kyydin. Kotka lentää nyt korkealla vähän samalla tavalla kuin se aikanaan liiteli vapaana. Master of Confusion menee samaan kurpitsalaariin.  Nimikappale on taas paluuta Walls of Jericho – soundiin. Sen jälkeen kuultava Time for Deliverance on levyn balladi. Jotenkin se on täysin vääränlainen kappale tälle levylle. Demonseed palauttaa onneksi tunnelman raskaaksi. Rob Halford olisi ylpeä Hansenin laulusuorituksesta. Seven on yksi levyn sulavimmista raidoista. Sillä on jonkinlaista hittipotentiaaliakin. I Will Return lupaa enemmän kuin loppujen lopuksi antaa. Sen riffi on vihainen, mutta Manowar-henkinen kertosäe jotenkin pettää.  Bonus-kappale Built a World on täyteraita.

 

Kokonaisuutena Empire of the Undead on vahva. Sillä on paljon erinomaisia riffejä, mainioita sooloja ja sen verran koukkuja, että kuulijan mielenkiinto kestää koko levyn mitan. Se ei onneksi ole lajityypillisen iloinen. Tämä on helposti yksi yhtyeen parhaista levyistä kautta aikojen.

 

Tero Honkasalo

 

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit