Hell Yeah! The Awesome Foursome




Heti kärkeen täytyy tunnustaa, että en ole kovin perehtynyt Gamma Rayn viimeisen kymmenen vuoden tuotantoon. Helloween hankki aikanaan Michael Kisken korvaamaan Kai Hansenin laulajana. Bändi alkoi heti menestyä. Hansen yritti alkuun Gamma Rayn kanssa samalla reseptillä. Solisti oli nykyinen Primal Fear -kiljuja Ralf Scheepers. Suurempi menestys kierteli Gamma Raytä. Muutaman levyn jälkeen Kaitsu oli taas mikrofonin takana. Jotenkin palaset loksahtivat kohdilleen. Hansenin ääni on persoonallinen ja se vaatii vähän totuttelemista siitä huolimatta, että hän onnistuu kuulostamaan paikoin Rob Halfordilta, välillä Udo Dirkschneiderilta ja joskus jopa Bon Scottilta. Aika heviä.   

 

Live-levyistä olen aina pitänyt. Kokoelmista en niinkään. Hell Yeah!!! on vähän molempia. Se on pienistä paikkailuista huolimatta hyvin ilmavan ja elävän kuuloinen. Materiaalia on kerätty Gamma Rayn koko uran ajalta. Onpa mukana myös Helloweenin I Want Out, jonka laulamisesta Kai selviytyy yllättävän hienosti.  Joidenkin vanhempien kappaleiden aikansa eläneet kosketinkuviot hieman hymyilyttävät, mutta pääosin homma toimii. Kitara esittää levyllä pääosaa. Ja soittaahan Kai ja aisaparinsa Henjo Richter osaavat.  Pääpaino on rullaavammissa ja tykittävimmissä kappaleissa joissa rumpali Daniel Zimmermann ja basisti Dirk Schlähter saavat esittää parastaan. Toki mukana on pari tissiposkeakin. Ja pakollinen yleisön laulatus. Sen olisi totuudessa voinut jättää pois.

 

Helloween soitti Hansenin aikaan Amerikassa, mutta Gamma Ray oli soittanut siellä vain yhden keikan ennen tätä Majestic-kiertuetta. Lämppärinä toimi kotimainen Guardians Of Mankind, joka myös Gamma Ray -tribuuttibändinä tunnetaan. Heidän kiipparistiinsa Eero Koskimieheen viitataan tämän levyn nimen alaviitteessä, "suomalainen, kosketinsoittaja, joka kieltäytyi pukeutumasta Aku Ankka -asuun".

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit