Magic Mountain




Kentuckyn perämailta tulevan Black Stone Cherryn kolmas levy oli kaupallinen menestys. Samalla se oli myönnytys ja nyökkäys radioystävälliseen suuntaan. Kappaleet olivat hyviä, mutta tuotanto hieman turhan siloiteltu, Nickelbackin ja kumppaneiden tyyliin. Nyt yhtye palaa treenikämpille ja juurilleen. Vaikka levy on äänitetty Pasadenassa, Kaliforniassa, kyllä tästä oikea villi länsi kuuluu taas.

Magic Mountain alkaa äänellä, joka syntyy kun kitaran piuha kytketään vahvistimeen. Siitä rokki päälle. Ja kyllähän lähtee. Levyn alkupuoli kulkee kuin nelivetoinen Jeeppi preerialla. On voimaa ja vääntöä. Holding On... To Letting Go. Peace Pipe ja Bad Luck & Hard Love ovat taattuja keikkasuosikkeja. Marihuanasta kertova videokappale Me And Mary Jane on aavistuksen turhan junnaava. Minuutti pois ja se olisi tehokkaampi.

Levyn sanoitukset kertovat hyvin pitkälti solisti Chris Robinsonin ongelmista. Ehkä niiden kautta yhtye onnistuu yhdistämään musiikin voiman tekstien koskettavuuteen. Runaway on esimerkki moisesta. Toisaalta metsäläisiltä sujuu Magic Mountainin kaltaiset hienommat nostotkin. Never Surrender menee vahvasti punaniskaosastolle. Blow My Mind lainaa kivasti Britney Spearsilta. Bändi ei liene aivan niin vakava kuin välillä antaa ymmärtää. Toisaalta kun ollaan vakavia, niin silloin ollaan tosissaan kuten Sometimes-kappaleen kanssa. Kaunis biisi voi olla samalla voimakas.

Fiesta Del Fuego on jälleen yksi bileraita. Voin kuvitella yleisön pomppivan sen tahtiin valtameren molemmilla puolilla. Yllättäen Dance Girl on hidas. Sillä basso tekee hienouksia. Hollywood in Kentucky on silkkaa kantria. Hauskasta tekstistään huolimatta se on levyn heikoin veto. Sanoiko joku American Idol? Tämä on juuri sitä millä pääsee tv:stä tutuksi. Levyn päättävä, levyn pisin sävellys, Remember Me on sen verran vaikuttava että bändi jää varmana mieleen.

Magic Mountainin myötä Black Stone Cherry tulee samaan varmasti uusia faneja. Tästä voi pitää sellainenkin jolle amerikkalainen etelän meininki ei yleensä putoa. Uskokaa pois.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit