Welcome to the Real World




Glenn Hughes oli vuonna 1991 ihmeellisessä tilanteessa. Pää oli selvinnyt hoidossa ja KLF:n kanssa tehty America: What Time Is Love -hitti valloitti listoja ympäri maailmaa. Glennillä oli erilaisia bändi- ja projektikokeiluja, mutta jostain syystä veri veti takaisin Mel Galley ja Dave Hollandin luo. Mel oli toipunut Whitesnake-aikanaan saamastaan käsivammasta ja Hollandilla oli aikaa bändihommille saatuaan kenkää Judas Priestista. Trapeze soitti vuonna 1991 yhden keikan. Se meni niin hyvin, että he sopivat seuraavalle vuodelle muutaman lisää. Tämä tallenne on äänitetty niistä viimeisellä ( 16.5.1992) Lontoon Borderlinessa.

Glenn oli tutustunut Asian kosketinsoittaja Geoff Downesiin kitaristi Pat Thrallin kautta. Geoffilla ei ollut tuohon aikaan parempaa tekemistä, joten hän suostui soittamaan tällä keikalla hieman koskettimia. Myöhemmin hän ja Glenn tekivät levyllisen demoja, jotka julkaistiin myöhemmin nimellä Work Tapes, mutta niistä toisaalla tällä samalla sivustolla. 

Keikka alkaa parilla funkimmalla raidalla. You’re The Music ja Way Back To The Bone eivät ota kulkeakseen. Varsinkin Galleyn soitto on kovin töksähtelevää. Uusi kappale Welcome to The Real World sen sijaan toimii hyvin. Downesin koskettimet tuovat soittoon kaivattua lisäväriä. Glennin bravuuri Coast To Coast sen sijaan ei jostain syystä sytytä. Ehkä  hän kirkumisestaan huolimatta odottaa jo hetken hengähdystaukoa, jonka hän saa Melin laulaman Midnight Flyerin aikana. Toinen uusi kappale Homeland kulkee alun takkuilun jälkeen oikein lentävästi. Touch My Lifessa bändi on karistanut alkukankeutensa ja Your Love Is Alrightissa se äityy oikein irrottelemaan. Jamissa kuullaan myös pätkä KLF-biisiä. Encorena kuultava Black Cloud menee hyvin. Nykyään Glenn omistaa sen edesmenneelle Mel Galleylle. Hapuilusta huolimatta keikka jää plussan puolelle. Varsinkin kun vielä muistaa, että se äänitettiin alun perin vain bändin jäsenille muistoksi, ei kaupallisesti julkaistavaksi.  Welcome to The Real World on rehellinen dokumentti siitä mitä Trapeze oli 20 vuotta parhaiden päiviensä jälkeen.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit