Van Halen: Fair Warning




Tilasin toukokuussa 1981 itselleni Deep Purple -levyjä Epe's postimyyntikataloogista kun törmäsin ensimmäisen kerran bändiin nimeltä Van Halen. Kaverini tunsi bändin isoveljensä kautta, ja hän halusi tilata itselleen juuri julkaistun Fair Warning -levyn. Pari päivää myöhemmin hän kehui valtoimenaan Amerikan listaviitoseksi noussutta levyä. Tutustuin siihen itsekin hyvin nopeasti ja innostuin siitä kovasti.

Vaikka innostukseni omaan suosikkibändiini Deep Purpleen kasvoi 80-luvun alussa jokaisen hankkimani levyn myötä, myös Van Halenin tuotanto tuli samaan aikaan itselleni hyvin tutuksi. Ja olihan Van Halen tuolloin Purplesta poiketen yhä toiminnassa oleva bändi, joka julkaisi tasaisin väliajoin uusia levyjä.

Fair Warning on David Lee Rothin aikakauden huonoiten myynyt LP. Warner ei löytänyt levyltä sellaista biisiä, jonka taakse olisi saanut oman markkinointiväkensä. Van Halen ei toiminut kaupallisesti samalla tavalla kuin Led Zeppelin, joka erityisesti vältti yhden biisin esillenostamista korostaen albumikokonaisuutena. Fair Warning poikkeaa bändin kolmesta aiemmasta levystä ollen vahva, tumma ja myös synkkä kokonaisuus. Esimerkiksi iloiset taustalaulun ja bailausfiilis loistavat lähes kokonaan poissaolollaan.

Minusta tämä tummanpuhuva levy on erinomainen. Ei samalla tavalla poikamaisen iloinen ja kupliva kuin kaksi ensimmäistä, mutta ei myöskään häpeilevän kaupallinen kuten kaksi seuraavaa. Hear About It Later videon kautta näin ensimmäisen kerran bändin elävänä lavalla. Tapani Ripatin juontamasta Iltatähdestä äänitettyä videota kelattiinkin kaveripiirissäni tiuhaan.

Warner julkaisi 30 minuuttisesta levystä vuonna 2000 remasteroidun CD:n, jolla ei ole bonuksia. Oma amerikkalainen vinyyli soi aavistuksen sitä pehmeämmin.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit