We Too Are One




Vuonna 1987 julkaistu Savage sai minut voimaan pahoin. Bändin kaksi edellistä albumia olivat juuri sellaista kevyttä, mutta totaalisen onnistunutta poppia josta pidin. We Too Are One on Savagen jälkeen selkeä paluu bändin aiempaan soundimaailmaan. Ennen albumia julkaistu singlelohkaisuksi Revival alleviivaa muutosta aiempaan. Se on nopeatempoinen rock-biisi. Levyltä irrotettiin kolme Englannissa listoille noussutta sinkkua, ja niiden kaikkien B-puolet ovat ns. non-album track.

Minulla on ollut huono tapa kiikuttaa divariin sellaiset levyt, joiden aktiivisen kuuntelun olen lopettanut. We Too Are One oli hyllyssäni ainakin viisitoista vuotta ennen kuin oli sen aika mennä kierrätykseen. En uskonut sitä enää toistamiseen itselleni ostavani, mutta englantilaisen nettimyyjän luettelosta bongattu neljän punnan vinyyli saapui luokseni keväällä 2014. 

Ensikuuntelun perusteella en muistanut levyä niin hyvin kuin olin kuvitellut. Mutta hyvältä tämä levy kyllä kuulostaa. Luonnollisesti parhaiten muistiin on syöpyneet sen singlehitit, anti-rakkauslaulu Don't Ask Me Why sekä oma suosikkini King And queen of America, mutta ei sen muu materiaali ole huonoa sekään. Vahva suositus kun lukija haluaa muistella/tutustua yhteen 80-luvun suurimpiin kaupallisiin onnistujiin. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit