Abandoned Dancehall Dreams




Tim Bowness on brittiläinen muusikko, jonka sydän sykkii progelle. Se tekee sitä jopa niin paljon, että Bowness on toinen Burning Shed -nimisen progressiiviseen musiikkiin erikoistuneen nettikaupan ja levy-yhtiön perustajista. Tunnettu hän lienee jo vuonna 1987 perustetun No-Manin toisena jäsenenä ja äänenä. Toinen, ehkä se kuuluisampi, on Porcupine Tree -mies Steven Wilson. Wilson on osallistunut tämänkin levyn tekemiseen miksaamalla sen ja soittamalla hieman kitaraa.

Ne jotka ovat tutustuneet Bownessiin No-Manin kautta tietävät, että solistin laulutyyli on hyvin vähäeleinen. Hän pikemminkin kertoo ja selittää tarinoita. Hänen tyylinsä, ja miksei myös musiikki, muistuttaa kovasti David Sylviania. No-Manin levyt ovatkin hyvin pitkälti äänikollaaseja. Ei Timin ääni huono ole ja varsinkin nyt Abandoned Dancehall Dreamsillä se osoittautuu ihmeellisen sielukkaaksi. Näennäisesti olemattamasta kosketuspinnasta huolimatta sanoitukset ja laulu koskettavat.

Bownessin musiikkia on yleensä voinut kuvailla surulliseksi, mutta kauniiksi. Sitä se on pääosin nytkin. Poikkeuksen tuohon sääntöön tekee avausraita The Warm-Up Man Forever. Se on melkein pirteä. Sitä ajaa napakka rumpukomppi ja eteenpäin pyrkivä tanakka basso. Viulu luo tunnelmaa. Jouset ovatkin levyllä isossa osassa. Niiden sovituksesta on vastannut Andrew Keeling, jonka progen ystävät tuntevat Robert Frippin soundscape-levyiltä. King Crimsonia levyllä edustaa rumpali Pat Mastelotto.  Tämän tasaisen vahvan paketin hienoin teos lienee hitaasti ja ikään kuin vaivihkaa kasvava I Fought Against The South. Se on komeaa progea ja taidetta millä tahansa mittareilla. Tästä levystä ei voi olla pitämättä, kun vain mieliala on sopiva.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit