So U




Neal Schon on ollut tuotteliaana. Itse asiassa tämä levy on tehty jo heti edellisen The Calling – kiekon jälkeen. Schonilla oli studioaikaa jäljellä ja muutamia kappaleita kirjoitettuna Night Ranger – basisti Jack Bladesin kanssa. Soul Sirkuksessa yhdessä Nealin kanssa soittanut Marco Mendoza tuli soittamaan bassoa ja rumpujen taakse istui Journey-mies Dean Castronovo, joka soitti myös Soul Sirkuksessa. Tuossa ryhmässä solistin hommia hoiti jokapaikanhöylä ja hard rockin ahkerin keikkamies Jeff Scott Soto. Nyt äänessä ovat trion kaikki jäsenet.

So U alkaa melko tyhjänpäiväisellä Take a Ridella. Se on tyypillistä amerikkalaista bluespohjaista hard rockia. Sanoitus on sen mukainen. Teksteillä tämä levy ei muutenkaan juhli. Mielenkiintoiseksi levy muuttuu nimikappaleen kohdalla. So U on yli yhdeksän minuuttinen fuusiopläjäys jonka vokaaleista on vastuussa yhden parhaista Stevie Wonder – imitaatioistaan tekevä Marco Mendoza. Kappale on parasta fuusiota pitkään aikaan. Kaikki soittajat ovat erittäin hyvin tehtäviensä tasalla ja koukkuja piisaa toisensa perään.  Sama meininki jatkuu instrumentaalisella Exoticalla. Sillä voi kuulla Carlos Santanan vaikutuksen Schönin soittoon.

What You Want, ja On My Way ovat erittäin hyvällä groovella kulkevia raitoja. Jotenkin Winery Dogsin levy tulee mieleen. Tässä soitetaan poppia, mutta soittamalla paljon enemmän kuin tämän tyylisessä musiikissa yleensä. Mendozan basso möyryää ja murisee. Castronova käy koputtelemassa kioskinsa joka osaa tuon tuosta, eikä komppi pysy kovin pitkään tasaisena. Tekijämiehet saavat simppeliltä kuulostavan rockin kuulostamaan poikkeuksellisen hyvältä. Love Finds a Way on slovari. Ei se huono ole, mutta jotenkin lässäyttää tunnelman. Serenity kuulostaa ihan Night Rangerilta. Big Ocean on täynnä kaunista kitaraa. Vaikkei levy ihan kokonaan kannakaan, täytyy Schonin soolotuotanto ottaa jatkossa tarkempaan tarkasteluun. Ainakin jos tämä kolmikko on asialla.

 

Tero Honkasalo 

 

 

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit