Heaven & Earth




Edellisestä Fly From Here -levystä on kulunut aikaa jo kolme vuotta. Sen jälkeen bändi yritti päästä Suomeen keikalle, mutta joutui perumaan Circuksen vetonsa solistinsa sairastuttua. Fly From Here oli hyvä ja konsertin peruuntuminen oli harmillinen takaisku. Pikakelauksella tähän päivään. Yesiltä tulee uusi levy ja sillä on uusi laulaja. Sama konsepti siis kuin edellisellä Yes-levyllä. Monelta kuuluisalta levyltä tuttu Roy Thomas Baker on korvannut Trevor Hornin tuottajan paikalta, muttei ole lähtenyt säätämään ja muuttamaan bändin soundia mitenkään. Onko kenellekään yllätys, että Jon Davison kuulostaa Jon Andersonilta?

Believe Again avaa levyn yllättävänkin letkeästi. Alku kuulostaa vanhalta Rushilta. Ei kun vanha Rush kuulosti Yesiltä. Miten vaan. Ensimmäisellä kuuntelulla kappale tuntuu turhankin tutulta, miltei tylsältä ja turhaan venytetyltä. Muutaman toiston jälkeen siitä saa kiinni, eikä se enää päästä otteestaan. On se hyvä. The Game lisää vauhtia pykälällä tai parilla. Sen taustoilla kuullaan naislaulua. Pari minuuttia siitä olisi voinut napsasta. Sanoinko jo että meininki on rento ja leppoinen? Step Beyond jatkaa siitä mihin edellinen kappale jäi. Sanoitukset on hyvin tavanomaista Yesiä. Mietin, olisiko Jon laulanut nämä kuin Jon. Koska tämä loppuu. Muutama askel enää.

To Ascend on kaunis ja herkkä. Davisonin ääni kuulostaa ensimmäistä kertaa luonnolliselta. Tai sitten siihen alkaa tottua. Mutta sehän on se sama! In A World Of Our Own on ensimmäisistä tahdeista lähtien levyn mielenkiintoisinta materiaalia. Kappale sopisi vaikkapa paikallisen näytelmäkerhon veijarimusikaaliin. Tekee mieli napsutella sormia mukana. Rauhallinen Light Of The Ages on täynnä hienoja juttuja. Steve Howe on ihan selvästi tämän levyn johtaja, vaikkei Geoff Downesin sooloissa ja melodiakuluissa mitään vikaa ole. Rytmiryhmä on ihmeen ilmeetön. Sekä Chris Squire että Alan White hoitavat hommansa kyllä tyylillä, mutta eivät saa kuulijan leukaa jäätymään missään vaiheessa.  

Voiko olla samaan aikaan iloinen ja kaihoisa? It Was All We Knew on. Ja taas Howe näyttää mistä on vanhan ajan kitaristit tehty. Yllätyksiä voisi olla enemmänkin. Levyn päättävä yhdeksän minuutin mittainen eepos Subway Walls ei varsinaisesti tarjoile mitään uutta. Uskon sen kuitenkin olevan se kipale, joka tältä levyltä nostetaan muiden yläpuolelle. Enemmän on enemmän. Kyllä. On rytmejä ja on ryhtiä. Nyt on progea.

Fly From Here oli niin hieno yllätys, että aivan yhtä upeasti ei Yesin resepti tällä kertaa toimi. Silti voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että Heaven & Earth on erinomainen levy.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit