Van Halen: MCMLXXXIV (1984)




Nuoruudessani 80-luvun alussa jokainen uusi Van Halen -levy oli suuri tapaus. Muistan yhä kuinka kouluporukalla haimme postista Epes'iltä tilattua pakettia, joka piti sisällään useamman kaverin tilaamia levyjä. En enää muista mitä itselleni tuli, mutta ystäväni Roy taisi olla koulumme ensimmäisen 1984:n onnellinen omistaja.

Eddie Van Halen soittaa tällä levyllä niin paljon koskettimia, että koko bändin soundimaailma on täysin erilainen kuin sen aiemmilla levyillä. Onneksi kitaraa ei ole kumminkaan unohdettu studion nurkkaan vaan levy sisältää vähintäänkin riittävän määrän virtuoosimaisia kitarariffejä -ja sooloja. Eddie ja Alex Van Halen demosivat levyn kappaleita studiossa Kiss-muusikoiden kanssa. Gene Simmons kertoi keväällä 2012 Eddien kerjänneen päästäkseen bändin kitaristiksi koska hän oli täysin kyllästynyt David Lee Rothiin. Pitkäkielinen basisti oli neuvonut häntä pitämään oman bändinsä pystyssä.

Levyn megamenestys lepäsi pitkälti kovassa nousussa olevan MTV:n antamaan tukeen. Bändin videot näkyivät kanavan ohjelmissa ja toki radiokin soitti esim. Jump-biisiä todella paljon. Jo ennen levyn julkaisua Van Halen oli Amerikan ykkösbändi, ja kun korkeammalle ei enää pääsyt, bändin sisällä olleet ongelmat kavoivat ja levy jäi alkuperäisporukan vimeiseksi. Tästä huolimatta Rothin poikamainen elämänilo pursuaa albumin joka raidalla. 

Omistin pitkään 1984:n remasteroidun CD:n, mutta kiikutin sen divariin kun 2015 löysin amerikkalaisen vinyylin alkuperäisten Warnerin promoaineiston kera. Normaaliprässäystä laadukkaamman Quiex II levyn edellinen omistaja on lisäksi laittanut kansien väliin bändistä tehtyjä lehtileikkeitä.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit