Blind Rage




Saksalainen Accept menee siihen osastoon bändejä jonka ei toivo koskaan muuttuvan. Siltä ainakin nuoresta diggarista tuntui. Suosiosta sokeistunut yhtye yritti kuitenkin kasvaa fanejaan nopeammin 80-luvun lopussa. Silloin alkuperäinen solisti Udo Dirkschneider vaihdettiin amerikkalaiseen David Reeceen. Uuden kokoonpanon vuonna 1989 ilmestynyt Eat the Heat -levy herätti hyvin laimeaa kiinnostusta. Udon ääni kuuluu olennaisesti bändin soundiin ja sitä Reece ei pystynyt matkimaan. Tauon jälkeen bändi yritti useampaankin kertaan Udon kanssa. Levyt joita bändi tekivät olivat hätäisiä hutaisuja, tai ainakin siltä ne kuulostivat.

Vuonna 2009 uudeksi solistiksi kiinnitettiin amerikkalainen TT Quick -laulaja Mark Tornillo. Tornillo on edelleen bändin nokkamies. Hän näyttää ehkä rähjäiseltä roudarilta, anteeksi kaikki tuon ammattikunnan arvostetut edustajat, mutta hänellä on ääni, joka kelpaa Acceptin vannoutuneimmillekin faneille. Satunnainenkin seuraaja on vakuuttunut ja vaikuttunut. Mark kuulostaa, jos englannin kunnollista lausumista ei lasketa, aivan Udolta. Blind Rage on nykyisen kähisijän kolmas Accept-levy.

Jos listasijoituksia on uskominen, kolmas kerta toden sanoo. Blind Rage meni ilmestyessään Suomen virallisen listan ykköseksi. Se oikeastaan sai tarkistamaan yhtyeen nykyisen kunnon. Ilokseni voin todeta Acceptin olevan entisellään. Ehkä se ei ikinä ollut thrash-metallia, mutta se oli se bändi jota 80-luvun alun pikametalliyhtyeet apinoivat. Fast As A Shark oli jotain alku-thrashia. Trail of Tears ja Bloodbath Mastermind osoittavat, että bändi tykkää edelleen soittaa ripeästi. Accept oli ennen esikuva ja on sitä edelleen. Se on yhtye, joka on säilyttänyt tyylinsä. Levy on täynnä vahvoja riffejä, tarttuvia kertosäkeitä, melodisia sooloja ja hieman itäeurooppalaisia sävelkulkuja. Jos vaikkapa Fall of the Empire ei saa jalkaa vipattamaan ja tuoppia heilumaan, niin vika on kuulijassa. Final Journey kuultuaan voi tyytyväisenä todeta, että tämä levy kuuluu levyhyllyyn sinne Balls to the Wallin ja Metal Heartin kaveriksi.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit