Shutup&jam!




Ted Nugent tunnetaan ahkeran suunpieksennän lisäksi tuhansista keikoistaan ja miljoonista myydyistä levyistä. Väittävät, että niitä olisi mennyt kaupaksi yli 40 miljoonaa. Se on melkoinen määrä. Joku voi tietysti sanoa, että se on jo tarpeeksi. Kitarasankarin viimeiset äänitteet eivät ole olleet häävejä. Edellisestä studiolevystä on aikaa jo seitsemän vuotta. Niin se aika menee.

Nyt Uncle-Ted on pistetty kuitenkin Frontiersin toimesta taas töihin. Häneltä ilmestyi viime vuoden lopulla konserttitallenne. Sillä soitti hyvä bändi ja sen kanssa Nugent passitettiin studioon. Bassoa soittaa Rainbowsta tuttu Greg Smith ja rumpuja lyö Dokkenin Mick Brown. Tuon reissun tulokset ovat tässä.  Shutup&Jam! on ehtaa Nugentia. Gibson Byrdland soi paljon ja meno on sopivan letkeää. Sanoitukset ovat sitä sun tätä, on niissä varmaan jotain Tedin opetuksia, mutta älkää niitä kovin tosissanne ottako.

Levyn paras raita She's Gone on kuin Don Nixin Going Down. Sillä laulamisen hoitaa Sammy Hagar. Nugentin bändiin kuuluu nykyään taas myös Derek St.Holmes, joka muistetaan sellaisilta Nugent-levyiltä kuin Cat Scratch Fever ja Double Live Gonzo! Ei tämä loppujen lopuksi kovin erilainen levy ole noihin klassikoihin verrattuna. Samalla tavalla nuo olivat epätasaisia. Tältä taitaa vaan puuttua ne ilmiselvät hitit. Vai olisiko rullaava Never Stop Believing sellainen? Vai häijy I Still Believe?

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit