Cover Version




Vuosia sitten Steven Wilson alkoi äänitellä cover-kappaleita jonkinlaisena terapiana. Ideana oli purkittaa yksi lainabiisi mahdollisimman nopeasti ja sellaisena versiona kuin kulloinkin tuntui hyvältä. Samalla kertaa hän äänitti yhden oman sävellyksensä. Sopivin julkaisutapa oli tietenkin 7-tuumainen vinyylisingle. Koska Wilson on hyvin vanhasti 70-luvun informaatiodepression kasvatti, hän halusi antaa kuulijoilleen mahdollisimman vähän tietoa kappaleista ja niiden tekijöistä. Siksipä versiotkin ovat usein hyvin kaukana alkuperäisistä. Kyllä ne tunnistettavia ovat. Ei Steven ole pelleillyt.

Nyt kun nuo sinkut on myyty loppuun aikoja sitten ja artistilta pitää tulla joka vuosi jotain uutta, vinyylit on prässätty CD:iksi. Saa tämän kaiketi kokopitkänä vinyylinäkin, jos välttämättä haluaa säilyttää musiikin alkuperäisessä formaatissaan. Yhtään lisäinfoa Wilson ei ole halunnut antaa ja se on hyvä. En anna minäkään. Tuttuja biisejä ne lopulta ovat. Ainakin melkein kaikki. Kuulija saa nähdä vähän vaivaa, eli googlettaa johonkin arvioon, saadakseen tietää kuka esitti alun perin mitäkin. Sen verran voin paljastaa, että kokonaisuus on toimiva ja kappaleiden versiot edelleen oikein onnistuneita. Toiset on esitetty hyvin pienimuotoisesti ja jotkut ovat saaneet virtaa ja elektroniikka oikein roppa kaupalla. Kyllä tätä jaksaa pyörittää Wilsonin ensi vuonna ilmestyvää seuraavaa soololevyä odotellessa.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit