Exit Wounds




 

Totuudessa en enää uskonut, että ruotsalaisesta The Hauntedista olisi kuulunut enää mitään, kun bändin solisti Peter Dolving ilmoitti lähtevänsä bändistä pari vuotta sitten. Kun vielä kitaristi Anders Björler ja rumpali Per Möller Jensen kertoivat ottaneensa tiet bändistä, olin varma, että tuo oli viimeinen naula ja aamen. Mitä vielä! Patrick Jensen ja Jonas Björler kaivoivat esiin yhtyeen entisiä jäseniä ja kyselivät näiden innostusta elävöittää bändi jälleen. Tokalla ja kolmalla levyllä karjunut, suomalainen Marco Aro oli valmis, samoin ensimmäisellä levyllä rumpuja takonut Adrian Erlandsson. Toiseen kitaraan löytyi entinen Six Feet Under –mies Ola Englund. The Haunted oli syntynyt uudelleen.

Exit Wounds on paluuta Aron levyjen thrash-ilmaisuun. Aron aavistuksen yksioikoinen ulosanti tekee siitä ehkä aavistuksen puuduttavampaa kuin Dolvingin kiekot, mutta musiikin voimaa ja tehoa tuo ei vähennä. Itse asiassa tutustuin aikanaan bändiin nimenomaan Made Me Do It- ja One Kill Wonder –levyjen kautta. Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt kolmen biisin Eye Of The Storm –EP antoi osviittaa tulevasta. Bändi toimii ja sillä on näyttöhaluja. Riffeistä löytyy ja ne soitetaan kiukulla. Sooloissa on melodioita ja idiksiä. Exit Wounds ei ole pelkkää paahtoa, vaan välillä soitetaan hitaasti ja raskaasti. Useamman kuuntelun jälkeen niitä ensi alkuun kaivattuja sävyjäkin alkaa löytyä. Göteborg-meininki on vahvasti mukana, eikä In Flames – vertauksilta voi välttyä. Sitten voi väitellä kumpi oli ensin. Parasta levyllä joka tapauksessa on muista kappaleista selkeästi erottuva Trend Killer. Sillä Testamentin Chuck Billy huutaa omalla tyylillään, mutta rockabilly-meiningillä. Biisi tuo paikoin mieleen Slipknotin Heretic Anthemin.

Jo menetetyksi raadoksi kuvitellulta ryhmältä tämä on niin verevä ja vakuuttava näyttö, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Jos vuoden comeback-levyn titteli meni jo Sanctuaryn The Year The Sun Diedille, niin The Hauntedin Exit Wounds on kyllä komeasti palkintopallilla.  Vuotta on sen verran jäljellä, että ei paljasteta mitalin väriä vielä.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit