Back To The Front




Joskus on parempi antaa ajan hoitaa. Entombedin tai nyt Entombed A.D.:n levyn Back To The Front piti ilmestyä viime vuoden lokakuun 28. Päivänä. Sitten tapahtui jotain. Marraskuussa ilmestyi single ja sen jälkeen oli hiljaista. Tammikuussa yhtye ilmoitti, että jatkossa solisti L-G Petrov esiintyy vain Entombed A.D. –kokoonpanon nimellä buukatuilla keikoilla. Ilmeisesti toinenkin versio tästä pitkäikäisestä bändistä on olemassa. Tai nimeä sopii käyttää vain alkuperäisten jäsenten. Vaan eipä tuosta enempää. Antaa musiikin puhua puolestaan.

Back To The Frontin lehdistötiedotteessa kitaristi Nico Elgstrand naureskelee, että bändi on tauon jäljiltä sen verran tukevassa kunnossa, että sen on hyvä päästä taas toimintaan, eturintamaan. Edellisestä levystä on vierähtänyt jo seitsemän vuotta, joten uudelle Entombed-levylle on jo tilausta. Serpents Saints – The Ten Amendments oli hyvä, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä että Back To The Front on vielä vahvempi.

L-G Petrov laulaa edelleen syvällä, rupisella äänellä. Death Metal – juurille ei ole palattu. Hänen ulosantiaan ei voi sanoa huutamiseksi tai karjumiseksi, mutta kaikilla tavoin miehekästä se on. Saako verrata Lemmyyn? Musiikki on ennemmin vihaista päällekäyvää runttausta kuin urku auki paahtamista. Riffit tuovat paikoin mieleen South Of Heaven –ajan Slayerin. Levyn loppupuolella vauhtia lisätään ihan kivasti. Yhtyeellä on sellaista alkukantaista energiaa, joka saa sen kuulostamaan enimmäkseen väkivaltaiselta. Raskas boogie ja ankara groove - siinä tämän kiekon resepti. Sikäli tämä levy tuo muistuttaa The Hauntedin viimeisiä levyjä Peter Dolvingin kanssa. Back To The Front on hyvä paluu vanhalta bändiltä, tai uuden yhtyeen vahva avaus.

 

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit