The First




Ai jestas, on vuosi 1984, takatukka kasvaa ja naama on täynnä finnejä. Farkkurotsin hihat on revitty ja sitä koristaa kaikkien suosikkibändien rintanapit. Selässä on kuva Venomin tai Iron Maidenin kuva. Motörheadin merkki näkyy jossain. Farkut ovat liian tiukat ja isot koriskengät näyttävät valtavilta. Lanteilla roikkuu niittivyö ja ranteissa on joka nahkaiset tai kankaiset hikinauhat. Hevi on vielä heviä! Ja fanit ovat vielä tosissaan!

Brittiläinen Amulet on tehnyt tuota alkuperäistä NWOBHM-musiikkiaan vuodesta 2010 asti. Nyt bändi on samassa pisteessä kuin Iron Maiden oli vuonna 1980 tai Venom vuotta myöhemmin. Ensimmäinen kokopitkä on totta. Ainakin promokuvien perusteella yhtye on täynnä sitä samaa matskua kuin Steve Harris , Cronos ja kumppanit olivat aikanaan. Erittäin tosissaan nämä tuntuvat olevan. Eikä se tietenkään väärin ole ollenkaan. Bändin pitääkin näyttää siltä miltä kuulostaa.

Amuletin musiikki on energistä, hyvin tinkimätöntä heavy metallia. Kappaleet ovat aika lyhyitä ja koristelemattomia. Soittotaidolla ei juhlita. Yritystä on aivan äärirajoille asti. Solisti kailottaa kuin James Hetfield tai Paul Di’Anno aikanaan. Kitarasoolot ovat olevinaan nopeita ja niiden ajaksi komppi kiihtyy, jos mahdollista. Tekstit käsittelevät tietenkin erilaisia uhrauksia ja pahan merkkejä. Kyllä nämä ovat kopsanneet kaiken oikein taiten. Mainitsinko jo Diamond Headin ja Tygers Of Pan Tangin? Jos Amuletin soittama musiikki on seuraavaksi trendikkäintä, en pistä pahakseni. A-puolen päättävä The Flight on turha instrumentaali, joka ei istu kokonaisuuteen mitenkään.  Muilta osin levyä uskaltaa suositella vaikkapa Saxon- ja Raven-diggareille.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit