A Scarcity of Miracles




Robert Frippin viimeisin versio King Crimsonista kiertää paraikaa Yhdysvaltoja. Sisäinen juoksijani olisi mielellään pitkällä lenkillä pitkin Espoon rantaraittia. Vaan mitä vielä? Syksyinen pöpö sisälläni on päättänyt ja tehnyt hyvin selväksi, että nyt istun kotona, pää täynnä räkää, surkuttelemassa olotilaani. Onneksi on musiikki. On pakko jaksaa edes vähän kuunnella.

Kokoonpano, Jakko Jakszyk - kitara ja laulu, Robert Fripp - kitara ja soundscapet, Mel Collins - altto & sopraano saksofonit ja huilu, Tony Levin - basso ja Chapman Stick ja Gavin Harrison - rummut ja lyömäsoittimet, julkaisi vuonna 2011 hienon levyn täynnä upeaa musiikkia. Vaikeanakin tätä julkaisua voi halutessaan pitää. Syytä siihen miksi levy on jäänyt vähälle kuuntelulle en osaa sanoa. Ennen tätä päivää en ollut siihen tarttunut kuuntelumielellä kuin pari kertaa. Aina aikomus ei johtanut tekemiseen. Ehkä mielentila on ollut väärä. Nytkö se oli oikea? Onko tämä musiikkia sairaille? Tuskin.

A Scarcity of Miracles ei ole mikään iloinen tapaus. Jokainen kappale on kaunis, sillä tavalla kuin surullisuus ja alakulo on kaunista. Tunnelmaa musiikilla on antaa vaikka kuinka ja paljon. Mielellään ja avokätisesti se niin tekeekin. Normaalisti en haluaisi tuntea tätä painetta rintalastaani vasten, mutta nyt se tuntuu jotenkin lohdulliselta. Surustakin voi näemmä ammentaa lohtua ja niukkuudesta ihmeitä.

Jakkon lausunnan ja laulutavan ansiosta A Scarcity of Miracles kuulostaa hyvin paljon Frippin ja David Sylvianin vuonna 1993 julkaisemalta The First Dayltä. Pidän tuota levyä kovin korkeassa arvossa, joten on tälläkin mahdollisuuden kasvaa moderniksi klassikoksi. Ainekset siihen ovat olemassa.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit