Slash: World On Fire




Slashin toinen soololevy Apocalyptic Love meni ilmestyessään itseltäni ohi vaikka sekä kitaristin että erityisesti levyn laulajan Myles Kennedyn tekemisiä olenkin seurannut tiiviisti. Ostin levyn lopulta divarista vain viikkoja ennen Slashin kolmannen soolon World On Firen ilmestymistä. Nappasin uutukaisen kuunteluun vaikka sisäinen järjestelmällisyyteni huusikin että kuuntele nyt se edellinen pohjiksi ainakin muutamaan kertaan. Näin en tehnyt vaan syyssateilla lenkkimusakseni valitsin Slashin vuosimallia 2014.

Ladattuani levyn puhelimeeni kauhistuin sen pituutta. Suosin alle tunnin albumeita koska juoksen alle tunnin lenkkejä. Nyt sitten lenkkeilin 77 minuuttia. Ensikuuntelun jälkeen olin varma että World On Fire olisi 12 biisin mittaisena parempi rocklevy, mutta jo seuraavalla kuuntelulla levyn kesto ei ollut enää ongelma. Myöhemmin hankittu tuplavinyyli palautti kuitenkin tilanteen alkuperäiseen. Todella laadukasta musisointia, Slashin riffittelyä ja Myles Kennedyn edellistä Slash-albumia selvästi vahvempaa vokalisointia sisältämä albumi olisi pykälää parempi jos se olisi puristettu tunnin mittaiseksi. Loistava The Unholy päättää albumin kuitenkin niin hienosti että on selvä että paljoudestaan huolimatta sen äärelle tulee palattua uudestaan.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit