Drive On




Mott The Hoople koki kaksi suurta menetystä kun Ian Hunter päätti vuoden 1974 lopussa siirtyä soolouralle. Uupumuksesta kärsinyt kitaristilaulaja sai parivaljakoksi Hooplen viimeisimmän kokoonpanon kitaristin Mick Ronsonin. Alkuperäiset Hoople-muusikot basisti Pete "Overend" Watts ja rumpali Dale "Buffin" Griffin sekä bändiin 1973 tullut Morgan Fisher päättivät kuitenkin jatkaa bändiä ja palkkasivat siihen välittömästi laulajaksi Nigel Benjaminin ja kitaristiksi Ray Majorin. 

Innostuttuani Ian Hunterin musiikista 1990-luvulla aloin tutustua hissun kissun myös Mott The Hoopleen. Kesti kumminkin vuosia ennen kuin sain tietooni että bändin historiassa on myös vaihe nimeltä Mott. Löysin Drive On LP:n erään nettidivarin listoilta 2014, jolloin sen myös hankin. Yhden kuuntelukerran perusteella se kuulosti kelpo levyltä. Samaan hengenvetoon minun on kuitenkin sanottava sen olevan selvästi heikompi kuin Ian Hunterin samana vuonna julkaisema esikoissoolo, puhumattakaan Mick Ralphs'in Bad Companystä. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit