The Stories We Could Tell




 

Kun Billy Sheehan on ollut kiireisenä The Winery Dogsin ja muiden Mike Portnoyn kanssa perustamiensa bändien kanssa, en odottanut, että Mr. Big julkaisisi uutta musiikkia vähään aikaan. Siksi The Stories We Could Tell on niin iloinen yllätys. Oikeastaan tuohon ne odottamattomat jutut sitten loppuvatkin. Levy on juuri niin hyvä kuin tältä ryhmältä voi odottaa. Se ei petä.

Avausraita Gotta Love The Ride säätää fiiliksen kohdilleen. Bändi jatkaa siitä mihin edellisellä, vuonna 2011 ilmestyneellä What I…-levyllään jäi. Hard Rockia tehdään vahvalla blues-vivahteella. Sheehanin basso rouhii tutun vahvasti ja Paul Gilbert tiluttaa kitaraansa kuin koska tahansa. Rumpali Pat Torpey, joka jää sairastumisen vuoksi pois kiertueelta, on studiossa ollut vielä erinomaisessa soittokunnossa. Jotenkin solisti Eric Martin tuntuu entistäkin vakuuttavammalta. Hän lauleskelee käytettyjä ja uusia latteuksia sellaisella tunteella, ettei mitään rajaa. Jollain vain on tuo kyky. Martin osaa sitä myös käyttää. Fragile on hyvä esimerkki kepeästä pop-raidasta, joka on täynnä eläytymistä. Myös Gilbert onnistuu sillä upeasti.

Kokonaisuutena The Stories We Could Tell… menee samaan sarjaan kuin What If… tämä on yksi parhaista Mr. Big –levyistä. Kaikki osaset ovat paikallaan. The Light Of Day on se pakollinen nopea, jolla basso ja kitara nokittelevat. Jos edellisellä levyllä ei ollut uutta To Be With Youta tai Just Take My Heartia, nyt sellaisiakin on mukana. On vaikea sanoa kummasta tulee isompi hitti The Man Who Has Everythingistä vai Just Let Your Heart Decidesta. Jos maailmassa on oikeutta, molemmat saavat soittoaikaa. Ovat kauniita kappaleita. Vääryys ei ole myöskään se, jos tämä levy menestyy. Sen sille soisi ilomielin.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit