Kings & Queens of the Underground




Sanooko nimi William Michael Albert Broad yhtään mitään? Näin epäilinkin.  Se oli kuitenkin ikipunkkari Billy Idolin nimi ennen kuin hänestä tuli punkbändi Generation X:n solisti. Tuo tapahtui vähän 70-luvun puolivälin jälkeen. Käsittääkseni ja jos tämän levyn sanoituksia on uskominen, Billy nautti suosiosta jo ensimmäisen bändinsä aikoihin. Varsinaisesti suuren yleisön tietoisuuteen hän tuli Music TV:n myötä. Jos laittaa soimaan minkä tahansa näistä kappaleista White Wedding, Dancing With Myself, Flesh For Fantasy, Rebel Yell tai Cradle of Love, jokainen 80-luvun teini kertoo tunnistavansa ne. Hitit ovat ikuisia.

Billy Idolin uusi levy, ensimmäinen liki kymmeneen vuoteen, Kings & Queens of the Underground on iloinen yllätys. Erityisesti se miellyttää monipuolisuudellaan. Odotin yksioikoisempaa materiaalia. En tiedä kuka kappaleet on säveltänyt, mutta epäilen kitaristi Steve Stevensillä olevan näppinsä pelissä. Tuottajana häärinyt Yes-legenda Trevor Horn on tehnyt erinomaisen hienoa, joskin hyvin kiillotettua, jälkeä. Äänimaailmasta, ja jonkin verran myös kappalemateriaalista, tulee mieleen Jane’s Addictionin The Great Escape Artist. Jos joku sanoo, että biisi tai pari kuulostaa U2:lta, ei hän varmaan väärässä ole.

Oikeastaan yhtään huonoa kappaletta levyltä ei löydy. Kaikissa on joku mielenkiinnon ylläpitävä, joskus jopa yllättävä, koukku, soitannollinen tai sanoituksellinen jippo. Alkupuolelle on sijoitettu musiikillisesti rankemmat biisit. Jälkimmäisen puoliskon aluksi tunnelmoidaan. On vaikea sanoa onko avausraita Bitter Pill parempi kuin sen jälkeen kuultava Can’t Break Me Down vai sitä seuraava Save Me. Kappaleet tukevat kivasti toisiaan ja levystä muodostuu hyvä kokonaisuus. Kings And Queens of the Underground -kappaleen tuotantoon on käytetty varmasti aikaa ja vaivaa. Lopputulos on erityisen onnistunut. Biisi alkaa akustisesti Robin Hood –leffan henkisesti, viitaten ilmeisesti noihin kuninkaallisiin, ja kasvaa siitä sitten kunnon mahtislovarin sfääreihin. Levyn päättävä Whiskey And Pills rokkaa täysillä, Idolille ominaisesti huulet törössä ja takki auki lesoillen. 80-luvun menestyslevyistä on aikaa, mutta Billy on edelleen alamaailman kunkku.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit