Live In 1984 - Back To The Bone




Vuosi 1984 oli hevidiggarille hieno. Monet bändit julkaisivat tuolloin hienoimmat levynsä. Osa jo lopettamaan ehtineistä kokosi rivinsä uudelleen. Deep Purple –solisti David Coverdalen johtama Whitesnake julkaisi levyn Slide It In. Hieman kokoonpanoaan ajankohtaisemmaksi muokattuaan yhtye porhalsi kiertueelle. Mukana oli aluksi myös Deep Purplen perustajajäseniin kuuluva kosketinsoittaja Jon Lord. Slide It In ilmestyi tammikuussa 1984. Helmikuussa Lord ja muut Deep Purple MK II:n jäsenet pitivät palaverin jossa he sopivat yhtyeen uudelleen kasaamisesta. Comeback-levy äänitettäisiin kesällä syksyjulkaisua varten. Tarina ei kerro koska Jon kertoi Davidille Deep Purplen aikeista. Tälle levylle on kuitenkin tallennettu Jon Lordin viimeinen Whitesnake-esiintyminen, 16. Huhtikuuta, Ruotsissa, Tukholmassa Måndagbörsen-nimisessä TV-ohjelmassa. Bändi esitti tuolloin kappaleet Gambler, Guilty Of Love, Love Aint' No Stranger ja Ready An' Willing. Ohjelma loppui samassa kuussa. Sattumaako?

Historiallisuutensa takia tuon Ruotsin esiintymisen virallinen julkaisu on erityisen hieno teko, mutta ei suinkaan tämän paketin pääasia. Pääosassa on Whitesnaken esiintyminen Japanissa. Super Rock – niminen festivaali järjestettiin 11. elokuuta Seibu Stadionilla, Tokiossa. Whitesnakessa soittivat tuossa vaiheessa enää Coverdale, rumpali Cozy Powell, kitaristi John Sykes ja pitkään mukana ollut basisti Neil Murray. Koskettimia soitti lavan takana Richard Bailey –niminen keikkamuusikko. Hän tuli Deep Purple- ja Glenn Hughes -faneille tutuksi seuraavana vuonna ilmestyneeltä Phenomena-levyltä.

Vaikka kyseessä on festarikeikka, Super Rockin setti on hyvin pitkälti sama kuin se jota yhtye soitti talvella ja keväällä ’84. Fool For Your Loving sieltä näyttää puuttuvan ja Jon Lordin mittava soolo. Cozy Powellin yksilösuoritus kuullaan ja John Sykesin kitaraintro Crying In The Rainiin. Bändi oli vahvassa iskussa. Erityisesti Cozy, joka soitti vanhat kappaleet ehkä turhankin nopeasti.  Kevennetty Whitesnake-kokoonpano toimi hienosti, jokainen sai olla tähti, jokaisen soitto oli tärkeää. Oli hyvin pitkälti tämän ryhmän ansiota, että yhtyeen seuraavasta levystä tuli se kaikkein menestynein. Tällä kiertueella tehtiin pohjatyö. Vuonna 1984 Whitesnake ei käynyt Suomessa. Nyt meilläkin on mahdollisuus päästä näkemään nälkäinen bändi elävimmillään. Kippis Slide It Inille ja sillä soittaneelle yhtyeelle, josta valitettavasti Mel Galley, Cozy Powell ja Jon Lord soittavat jo taivaallisessa orkesterissa.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit