IX




…And You Know Us By The Trail Of Deadia aktiivisesti vasta Tao Of Dead – levystä asti seuranneena täytyy sanoa, että eipä yhtye ainakaan lepää laakereillaan saati toista hyväksi havaitsemaansa kaavaa. Jokainen levy on ollut erilainen, yllättävä ja hyvä. Tao Of Dead oli moderni progeteos, Lost Songs oli räyhäkkäämpi ja äänekkäämpi rock-kiekko, fanien kustantama pledge-julkaisu Tao Of Dead part III oli paluu progeen, mutta aiheeseen syvemmin pureutuen ja nyt IX on taas jotain muuta. Näinhän se pitäisikin olla. Ennen vanhaan bändit uskalsivat tehdä tyylillisiä kokeiluja ja erilaiselta kuulostavia levyjä. Trail Of Dead tekee juurikin tuolla tavalla.

IX on, ehkä, Conrad Keelyn ja Jason Reecen näkemys tavallisesta rock-levystä. Trail Of Deadin tavaramerkki on ollut aina biisien rytmisyys. Nytkin, ilmeisesti Jamie Millerin soittamat, rummut soivat jonkinlaista muinaisten shamaanien transsimaista jyskytystä mukaillen. Levyä on hankala kuunnella aloillaan. Rumpurytmien päälle yhtye kutoo, maalaa ja roiskii kuvioitaan kitaroiden ja jousisoitinten avulla. Voima ja herkkyys ovat hyvässä tasapainossa. Autry Fulbrightin basso jyrää, välillä turhankin suoraan, mutta vakuuttavasti. Pääasiassa ovat kitarat ja rummut. Koskettimia levyllä on, mutta ne ovat mukana vain sävyttämässä jo sinällään värikkäitä kappaleita.

Levyn alussa on muutamia kerrassaan iskeviä pop-kappaleita. The Doomsday Book, Jaded Apostoles, isosti päällekäyvä A Million Random Digits ja varsinkin neljäntenä kuultava Lie Without a Liar ovat sellaisia makupaloja, että niiden luulisi hankkivat bändille uusia faneja vaikkapa Smashing Pumpkins – diggareiden ja kitaravalleista muuten vaan pitävien joukoista. The Dragonfly Queen on kaunis pop-rallatus. Sitä seuraa hypnoottinen How To Avoid Huge Ships, joka on ensimmäinen kunnollinen muistutus yhtyeen progeilusta. Mike Oldfield tulee mieleen. Bus Lines on jälleen Siamese Dreams –ajan Smashing Pumpkinsia. Grunge sanaa tämän bändin kohdalla ei varmaan ole vielä käytettykään? Lost In The Grand Scheme on levyn proge-eepos, tulihan se sieltä. Like Summer Tempests Came His Tears on levyn toinen taiderockinstrumentaali. Piano on sen herkku. Poukkoileva, hieman irkkumaisesti soiva, vähän sekoileva, Sound Of The Silk päättää levyn hyvällä fiiliksellä. IX lienee Trail Of Deadin mukavin levy. Helpoin se on ainakin. Suosittelen.

 

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit