Something Supernatural




Crobot on kuin bändi Clint Eastwoodin seepian värisistä spagetti westerneistä. Se näyttää karulta ja karskilta, sen tyyli on aito, yksinkertainen ja se suorastaan löyhkää hieltä ja sen ympärillä pörrää kärpäsiä.  Sanoituksissaan yhtye johtaa mieluummin helvettiä kuin palvelee jumalia. Kiinnostaako? Niin minuakin. Onko se grungea? No ei oikeastaan. Eikä tämä oikein uppoa stoner rock-kategoriaankaan. Olisi parempi, jos tälle ei edes yrittäisi keksiä mitään keinotekoista luokittelua. Jotain pitää kuitenkin kirjoittaa, jotta vakuututte yhtyeen erinomaisuudesta. Vai?

 Something Supernatural on Crobotin ensimmäinen kokopitkä. Bändin historiikki ei ole vielä kovin pitkä. Crobotin perustivat solisti Brandon Yeagley ja kitaristi Chris Bishop joskus vuoden 2011 paikkeilla. Alkuperäinen kokoonpano julkaisi Legend of the Spaceborne Killer –EP vuonna 2012. Tuo biisi on mukana tälläkin levyllä. Sen jälkeen yhtyeen rytmiryhmä meni uusiksi. Paul ja Jake Figuroan liityttyä yhtyeeseen siitä tuli se mikä se on nykyään.

Jos bändiä haluaa kuvailla helpolla mielleyhtymällä, Crobot kuulostaa kovasti varhaiselta Soundgardenilta lähinnä laulajansa tyylin ja äänen ansiosta. Toisaalta sen soitossa on sellaista groovea ja jopa funkia, ettei sitä ole kuultu Chris Cornellin ryhmältä koskaan. Crobot kuulostaa 70-lukuiselta. Jonkinlaista retroa tämä onkin. Joku Grand Funk Railroad tulee myös hieman mieleen. Ruotsista tulee tällä hetkellä tämän kuuloisia bändejä. Tämä on paluuta oikeaan bändimeininkiin. Neljä äijää, treenikämppä ja soittimet. Tässä hikoillaan ja haistaan oikeasti. Levy on täynnä iskeviä ja murskaavia riffejä ja tarttuvia kertosäkeitä.  Kuten jo mainittu yhtyeen sanoitukset ovat pääasiassa okkulttista höpö höpöä ja sci-fi-tarinoita. Mutta minkäs teet, kun Luciferista laulaminen sopii musiikkiin täydellisesti? Ei tätä niin tosissaan tarvitse ottaa, mutta ehdottomasti yhtye kannattaa tarkastaa. Enemmittä puheitta, puhukoon musiikki puolestaan. Ei tästä pidä kirjoittaa, tämä on tehty kuunneltavaksi.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit