Retribution




Vuonna 1995 ensimmäisen levynsä julkaisseen Nightingalen piti olla vain yhden albumin mittainen projekti. Laulavan kitaristin Dan Swanön johtama yhtye ei ole kuitenkaan suostunut lopettamaan ja tuore kiekko Retribution on järjestyksessään jo kahdeksas. Toki edellisestä levystä on aikaa jo seitsemän vuonna, mutta hätäillen ei hyvää tule. Ja ihan totuudessa paremmin tuottajana tunnetulla Swanöllä on ollut tuota tekemistä ihan riittämiin. Viime aikoina Swanön tuotokset ovat olleet enemmän tai vähemmän progressiivista metallia.

Jos haluaa olla oikein ikävä, Retributioninkin voi luokitella jollain tapaan progressiiviseksi metalliksi. Tämä ei ole kuitenkaan sitä monimutkaisinta osastoa jossa tärkeintä on soittotaidon esittely. Paino on vahvasti kappaleissa, melodioissa ja ennen kaikkea tarttuvissa kertosäkeissä. Jokaisen sävellykseen luodaan omanlaisensa tunnelma. Ne ovat kaikki yksilöitä. Akustisia soittimia ei vierasteta ja silti soitto on kautta levyn vahvaa, melkein heviä. Yleissoundi on 80-luvun lopun tyyliin iso. Swanö on ollut elementissään luodessaan levyn äänimaailmaa. Hänellä on ollut näkemys mahtipontisesta levystä ja hän on onnistunut luomaan juurikin sellaisen. Mikä parasta, kappalemateriaali on kuuntelua kestävää. Biisit tuovat mieleen vanhat ja vankat 70- ja 80 -luvun taitteen ryhmät kuten Kansas, Styx ja varsinkin Asia. Danin komeasti soiva, hyvinkin miehekäs lauluääni, teatraalinen esittäminen ja voimakas eläytyminen tuovat mieleen John Wettonin parhaat onnistumiset.

Jos parasta biisiä pitää lähteä kertomaan, niin tällä hetkellä sellainen on erinomaisen komeasti soiva The Voyage Of Endurance, jolla Danin veli Dag soittaa upean, hieman Rick Wakemanin tyyliä mukailevan, kosketinsoolon. Nykyään kun kaikki ovat olevinaan sitä ja tätä progea Nightingale on iloinen poikkeus. Se on yhtye, joka ei lehdistötiedotteessaan kehuskele olevansa progressiivista musiikkia lainkaan, mutta silti se sellaista selkeästi tekee. Jos tykkää kasarimusiikin mahtavuudesta, melodisuudesta ja tarttuvuudesta, tästä on pakko pitää.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit