Highway To Hell




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 197. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Yksi AC/DC:n uran hienoimmista levyistä aloitti kolmen Robert John "Mutt" Lange tuottaman levyn sarjan. Näille kaikille levyille on tuttua aiempaa tarkempi soitatanta ja laadukkaampi, mutta samalla myös ajoittain päälle limatun kaupallinen tuotanto.

Levyn avaava nimiraita Highway To Hell sisältää yhden raskaan rokin tarttuvimmista ja tunnistettavimmista riffeistä. Loistava tapa startata uusi levy. Girls Got Rhythm menee jo pitkälle popin puolelle, mutta tekee sen silti tyylikkäästi. Toki tälläkin levyllä on mukana myös sellaisia vähemmän hienoja biisejä, kuten Touch Too Much ja Beating Around The Bush. Mutta levyn helmet ovatkin sitäkin kirkkaammat ja nostavat levyn Bon Scott aikakauden parhaaksi levyksi yhdessä Let There Be Rockin kanssa.

AC/DC ei ole suostunut julkaisemaan kokoelmalevyjä, mutta jos sellainen joskus tehdään, odotan tältä levyltä poimitut biisit tulevat nimikappaleen, Walk All Over You, If You Want Blood (You've Got It) ja levyn päättävän Night Prowlerin joukosta.

Bändin australialainen levy-yhtiö julkaisi aikanaan levyn hieman erillaisella kannella, joka on nähtävissä tekstin alla. Sonyn viimeisin painos levystä on vuodelta 2003, jolloin siitä julkaistiin myös LP. Itselläni on molemmat, mutta jostakin syystä vinyyli on se joka soi kodissani enemmän. Levyn demovaiheessa tehtyjä kappaleita julkaistiin vuonna 1997 Bonfire boxin Volts levyltä.

Bändi kuvasi peräti viidestä levyn kappaleesta promovideot. Sitä voi pitää aikana ennen Music TV:tä verrattain harvinaisena tekona. Kuinka paljon näitä promoja näytettiin eri maailman televisiokanavilla, on sitten eri asia. Nykyään ne voi katsoa kotisohvalta Family Jewels kokoelman levyiltä 2 ja 3. Videoiden viihteellisyys ei minusta vastaa aiemmin Australiassa tehtyjä, paikoitellen jopa ylihumoristisia pienoiselokuvia muistuttavia promoja. Nyt videoiden päähuomiona on Angus Young, joka saa If You Want Blood videossa kitaran vatsansa läpi aivan kuten livelevyn kannessa.

Plug Me In DVD boxilta löytyy kolmen kappaleen live-esiintyminen kesältä 1979. Hämmentyneen innostunut hollantilaisyleisö saa kuulla keikan avaavan Highway To Hell'in kaksi viikkoa ennen levyn julkaisua. Tutut biisit, The Jack ja Whole Lotta Rosie saavat yleisön ns. pähkinöiksi. Koko viiden kappaleen 37 minuuttinen TV esintyminen löytyy yleisesti myynnissä olevalta piraatti-DVD:ltä Let There Be Rock. Samaisella kuvalevyllä on Bon Scottin viimeinen TV-esiityminen Espanjassa helmikuussa 1980. Lyhyt esiintyminen kohteliaan hämmentyneen yleisön edessä koostuu kolmesta Highway To Hell raidasta. Ehkä joskus AC/DC julkaisee tämän levyn audio+video paketissa, jolloin 1979-80 esiintymiset julkaistaan kokonaisuudessaan.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit