Misplaced Childhood




Koulun päättymisen jälkeen kesällä 1985 eräs toinen riemuylioppilas (itse olin siis se toinen) istuskeli iltaisin huoneessaan kuunnellen haltioituneena hankkimaansa levyä. Sen kannessa oli nuori poika hassussa univormussa ja musa muistutti mielestäni aivan liian paljon kaverini diggailevaa proge-Genesistä. Ei minulle, päätin.

Musiikki on siitä hauska asia että siinä voi vaeltaa ajasta toiseen. Joulukuussa 2014 kuuntelin ensimmäisen kerran kotonani 29,5 vuoden ikään ehtineen Misplaced Childhood LP:n. Sitä ennen olin kuunnellut levyä ainoastaan satunnaisesti tiedostomuodoisena työpaikaikkani tietokoneelta (joihin olin sentään asentanut Genelecin kaiuttimet). Keskittynyt kotikuuntelu avasi levyä aivan eri tavalla. Levypuolta kääntäessä mieleen tuli ajatus että olisihan tästä musiikista varmasti voinut nauttia jo vuosia aiemmin. Isosta levyvalikoimasta tietyt levyt saavat paljon muita enemmän kuuntelua. Voin olettaa että kahden ison hitin Kayleigh ja Lavenderin myötä tämä albumi on aikoinaan kohonnut monien ikisuosikiksi. 

Misplaced Childhood remasteroitiin 1998 jolloin siihen liitettiin bonuslevy, josta löytyy pari sinkkujen b-puolta, muutama vaihtoehtomiksaus sekä iso kasa demoja. Superdeluxe-painosten (4xCD & BD) sarjaan päästiin lopulta 2017, jolloin mukaan saatiin vanhojen proge-muusikoiden luottomieheksi 2010-luvulla kohonnut Steven Wilson. Oman hienon muusikkouran tehnyt mies on miksannut uusiksi valtavan joukon 70-luvun merkkiteoksia joten hän on ollut hieno valinta myös tähän tehtävään. Mukana oleva BD-levy sisältää Wilsonin 5.1. miksauksen, HD tiedostot, promovideot sekä 72 minuuttisen dokkarin. Jostakin syystä ykköslevyltä ei löydy uudelleen miksattua albumia vaan pelkästään remasterointi. Kakkosen ja kolmosen täyttää Hollannin Utrechissa lokakuussa 1985 soitettu keikka. Viimeisin levy on lähes identtinen 1998 bonuslevyn kanssa. Superdeluxen painos taisi jäädä turhan pieneksi sillä avaamattomasta paketista saa keväällä 2019 pulittaa jo satasen ja edullisin käytetty maksaa sekin enemmän kuin ilmestyessään.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit