Rock Or Bust




AC/DC joutui kovan paikan eteen 2014, jolloin kävi viimeistään selväksi että bändin perustajan Malcom Youngin dementia oli edennyt niin pitkälle ettei hän kyennyt enään jatkamaan bändissä. Tilalle tullut veljenpoika Stevie (synt. 1958) hoitaa oman tonttinsa tällä levyllä koruttomasti, mutta asiallisesti. Bändin asiat olivat levyn ilmestymisen aikoihin lokakuussa 2014 enemmän kuin sekaisin sillä sen rumpali Phil Rudd pidätettiin ensiksi epäiltynä murhan tilaamisesta, ja sitten "pelkästään" huumausaineista. Uudessa Seelannissa asuva mies ei ollut paikalla kun bändi kuvasi Euroopassa videoita uusiin biiseihin. Tätä kirjoittaessa jouluna 2014 tuskin kukaan tietää kuka bändissä rummuttaa kun se 2015 lähtee maailmankiertueelle. 

Rock Or Bust on vaikeassa tilanteessa äänitetty albumi, jonka musiikki pohjautuu pitkälti aikaisempien levyjen sessioiden ylijääneisiin riffeihin ja biisiaihioihin. Kritisoin bändin edellistä Black Ice -levyä siitä että viidentoista biisin levy oli 55 minuuttisena liian pitkä. Olisipa bändi tuolloin jättänyt pari biisiä varastoon! Rock Or Bust on nimittäin nykymittapuun mukaan aivan liian lyhyt, vain 35 minuuttinen. Kuunneltuani levyä joitakin viikkoja, en ole löytänyt siltä yhtään todella hyvää, ns. killeriä. Lähes koko sen materiaali on bändin kaavan mukaan tehtyä bluesin päälle rakennettua raskasta rockia. Vaikka levyllä ei hittejä olekaan, minä ja miljoonat muut pidämme tästä levystä aivan yhä, todennäköisesti kuin mistä muusta tahansa bändin levystä.

Vinyylihyllyssäni on bändin kaikki levyt aina 1990 Liveen saakka. Sen jälkeen julkaistut albumit löytyvät sitä vastoin digiversioina. Ostin Rock Or Bustin kuitenkin LP:nä sillä sen kolmiulotteinen kansi pääsee edukseen vinyylikoossa. Yllätyin kun avattavilla kansilla olevan levyn välistä löytyi CD-levy.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit