Swing of Death




Jorn Landen viime aikojen soololevyt ovat olleet tasaisen hyviä, rankkoja, mutta aavistuksen yksitotisia ja vähän väkisesti väännetyn kuuloisia. Tyyliltään ne ovat olleet lähellä Ronnie James Dion aikakauden Black Sabbathia. Tämäkin levy alkaa parilla tuollaisella raskaalla palalla. Hands of Your God on erityisen tarttuva avauskappale. Veri virtaa ja Helvetin portit ovat apposen avoinna. Antikristus on reissun päällä. Walking on Water jatkaa saman teeman parissa. Ihmekös tuo, kertoohan tämä levy itsensä Draculan tarinan. Siinäpä olikin synkkä kaveri. Hänellä oli itsensä Pirun merkki ja hän lupaili kaikille kadotusta. Eikä siinä kaikki, hän osasi kävellä veden päällä. Thin Lizzy -henkinen kitarajuttu toimii upeasti. Trond Holter on yksi parhaista kitareista jotka ovat soittaneet Jornin kanssa ja siltä listalta löytyy todella nimekkäitä kavereita. Wig Wamin kaveri osoittaa tällä levyllä, että riffien runttaamisen lisäksi sujuvat vikkelät soolotkin.

Jos pari ensimmäistä kappaletta ovatkin sellaisia, että ne olisivat voineet löytyä Jornin sooloilta, ei nimibiisi sopisi niille ikinä. Oikeasti pianovetoinen swing-kappale on kertakaikkisen riemastuttava. Hei tosikot, haloo, tämä on musikaali! Siitä on aikaa, kun Jorn on saanut minut hymyilemään. Tämä on hillitöntä! Nythän tämä levy toimii aivan eri tavalla. Mikään Hair, Jesus Christ Superstar tai vastaava musikaali tämä ei ole. Kaikki kappaleet ihan omia biisejään, eikä mitään välisoittoja, kertojia tai introja kuulla. Ehkä paikoin Meat Loafin haamu on kuultavissa. Jorn laulaa kertojan ja Draculan osuudet. Hänen kuolettavan intohimonsa kohde on Mina-niminen neitokainen. Juu, tietty myös hänestä tulee vampyyri, Queen of the Dead. Hänen osansa esittää, hieman muovisella, mutta levyn henkeen täydellisesti sopivalla äänellä, Lena Fløitmoen Børresen.

Sanoitukset ovat juurikin niin synkät kuin olettaa sopii. Kieli on poskessa ja veikkaan että sitä tulee välillä purtuakin. Huumoria, joskin jonkin verran mustaa, on mukana yhtä paljon kuin verta virtaa Draculan juhlissa. Yksi osuvimmista oivalluksista on Draculan laulama: ”Just die a little bit, before you live forever”. Oi noita vampyyrejä. Kuten sanottu jokainen kappale on omanlaisensa ja pääasiassa perinteistä heviähän tämä musiikki on. Tuo ratkaisu tekee levystä helposti lähestyttävän. Biisejä ei ole tarvinnut pakottaa mihinkään muottiin. Kokonaisuus etenee, soitto rullaa ja mielenkiinto säilyy kivasti näinkin. Yksi instrumentaalikin mukaan on mahtunut. Viimeistään sillä herra Holter vakuuttaa kuulijan osaamisellaan. Bernt Jansen bassossa ja Per Morten Bergseth rummuissa onnistuvat myös. Tämä olisi kiva nähdä lavalla. Suunnitelmia on.

 Omat valkosipulit ja ristit mukaan.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit