Live At Koko




Joku parahtaa nyt, ei taas! Kyllä, Uriah Heep julkaisee taas live-levyn. Totuudessa en osaa sanoa monesko sellainen tämä jo on. Uriah Heep ja Deep Purple ovat niitä ryhmiä jotka tekivät parhaat työnsä 70-luvun alkupuolella. Ne hienoimmat ja legendaariset live-äänityksetkin ovat niiltä ajoilta. Fanit toivoivat ja saivat viime vuonna Ritchie Blackmoren ja kumppaneiden Made in Japanin vihdoinkin kokonaisena, komeana laatikkona. Kuinka hartaasti Uriah Heep -fanit odottavat vuoden 1973 Englannin kiertueen äänityksiä boksimuodossa? Ilmestyykö moinen ikinä, onko moinen silloiset äänitysongelmat tietäen edes mahdollista? Enpä osaa sanoa, mutta näitä uusia keikkoja kuunnellessa on mukava haaveilla.

Ei silti, kyllä Live At Koko on oikein hyvä. Bändi oli ollut vasta studiossa äänittämässä uutta levyä. Ehkä siksi setti on kasattu kaikista varhaisista hiteistä, ja muutamista viimeisimmistä täysosumista, ja mukaan on otettu riittävästi, peräti kaksi biisiä nyt viimeisimmältä Outsider-levyltä, tuoretta materiaalia, jotta uudetkin fanit, pakkohan näin vanhalla bändillä on niitäkin olla, ovat tyytyväiset. Itse asiassa tämä kattaus on juurikin se, jonka me jonkin sortin hiipparit kuulimme elokuussa 2013 Circuksessa. Lisänä Helsingin keikkaan ovat vain nuo uudet raidat Can’t Take That Away ja One Minute. Jälkimmäisen bändi soitti myös ensimmäisenä encorena. Enpä osaa nyt sanoa kumpi versio on päätynyt levylle. Onko DVD:llä molemmat?

Between Two Worlds oli alun perin omistettu ennen aikojaan nukkuneille David Byronille ja Gary Thainille. Nyt se kunnioittaa myös Trevor Bolderin muistoa. Vaikka Uriah Heepin kohdalla on tullut todettua ties kuinka monta kertaa, että antaisivat jo olla, niin ainakin tämän konsertin perusteella on hyvä syy vetää sanat, jälleen kerran, takaisin. Kyllähän tämä elävänä toimii mielettömän hyvin. Uudet biisit ovat tietenkin kiva lisä ja syy julkaista tämäkin konsertti, vaikka kyllä se vuoden 1973 boxi vaan olisi namu.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit