Muddy Wolf At Red Rocks (DVD & CD)




Joe Bonamassa ei ole peitellyt sitä että hän on itse tutustunut bluesiin isänsä levykokoelman kautta ja se on sisältänyt enimmäkseen 60-luvun brittibluesia. Alkuperäinen amerikkalainen blues on ollut Bonamassan uralla vähäisempi innoittaja. Muddy Wolf At Red Rocks on ensimmäinen kerta kun Joe tekee tribuuttia oman maan etelän musiikille.

Illan avaa hämmentävä Muddy Watersin osuus. Se alkaa Bonamassan esipuheella jota säestää tuottaja Kevin Shirleyn ja Jeff Bovan säveltämä alkuintro. Joe on ottanut illan settiin blues-legendan vähemmän tunnettua materiaalia. Muddyn mainekkaan Chess-kokoelman His Best 1947 to 1955 omistajalle ainoa tuttu biisi on 1948 tehty I Can't Be Satisfied. Poissa ovat sellaiset Muddy kirjoittamat hitit kuten Rollin' Stone, Baby Please Don't Go tai Mannish Boy. Eikä sestissä ole myöskään Willie Dixonin Muddylle kirjoittamia I'm Ready, Just Want To Make Love To You tai I'm Your Hoochie Coochie Man. Ratkaisu tuoda esille Muddyn hiukan harvinaisempaa materiaalia on kuitenkin hyvä sillä nyt huomio kiinnittyy itse biiseihin eikä siihen miten Joen versio eroaa kaikista kymmenistä aiemmista covereista.

Illan edetessä Howlin' Wolfin osuuteen Bonamassan tätä keikkaa varten kasaama iso ja näyttävä bändi pääsee kunnolla vauhtiin. Erityisesti kotikuuntelussa tripla-LP:n keskimmäinen levy nousee omaksi suosikikseni. Tosin Wolfin musiikki on itselleni aina ollut Muddya läheisempi ja rakkaampi. Joe avaa oman musiikkinsa osuuden uuden levyn kolmella ensimmäisellä raidalla eli alkuun pieni pätkä Jimi Hendrixin Hey Baby (New Rising Sun) ja sen perään omat Oh Beautiful! ja Love Ain't A Love Song ennen kahta vanhempaa originaalia Sloe Gin ja The Ballad Of John Henry. Jostakin syystä levyn loppuun on haluttu laittaa sama taustanauha joka soi videon lopussa eli tuottaja Kevin Shirleyn ja Jeff Bovan Muddy Wolf.

Innostuin jo vuosia ennen tätä julkaisua Joe Bonamassan musiikista ja olen hankkinut käytännössä kaikki hänen julkaisut. Vaikka pitkään mietin sen järkevyyttä olen ostanut myös videokeikkojen vinyylipainokset. Siitä huolimatta että itselläni on hyvä studio videokeikkojen ja monikanavalevyjen katseluun ja kuunteluun.

Usein keikan kokeminen kodin kuuntelutuolissa korostaa siinä eri asioita kun kuvaa katsottaessa. Ehdin katsoa tämän legendaarisessa Coloradon amphiteatterissa tallennetun keikan muutamaan kertaan ennen triplavinyylin hankintaa. Keikan jakaminen kolmeen osiin toimii vinyylinä erinomaisesti sillä ensimmäinen levy on omistettu Muddylle, toinen Howlin' Wolfille viimeisen levyn jäädessä Bonamassan omalle materiaalille. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit