Arrival




The Vintage Caravan tulee Islannista ja on ihan reilusta yhdeksän vuoden iästään huolimatta, ainakin allekirjoittaneelle, aivan uusi tuttavuus. Kovin ahkera bändi ei ole ollut studiossa, sillä Arrival on vasta kolmas kokopitkä. Itse asiassa innostuinkin bändistä keikka-arvion perusteella. Siinä kerrottiin, että The Vintage Caravan pyyhki lavaa tällä hetkellä kovassa nosteessa olevalla Blues Pillsillä. Pakkohan tuollainen porukka on tarkistaa. Onko lavaenergia tarttunut levylle? Yhtyeen muodostavat Óskar Logi - kitara ja laulu, Alexander Örn - basso ja taustalaulu ja Stefán Ari Stefánsson - rummut, eli voimatriolla mennään. Sehän se on monta kertaa toimivin kokoonpanon tämän tyyliselle materiaalille.

Retromeiningistä on siis kyse. Kitarasooloilla on mittaa ja aika usein myös ideaa, basso jyrää asiallisesti ja ylipäänsä rytmiryhmän groove on asiallinen. Esikuvia on kuunneltu, mutta ei niitä kumarreta. Ei aina ole pakko olla Hammondia. Jotain omaakin mukana on, vaikka pääasiassa tutun kuuloisista palasista tämä levy on tehty. Mitään aivan mieltä räjäyttävää ei ole saatu aikaiseksi. 70-luvun alun meininkiä ja tunnelmia kaiholla muisteleville jytäpunteille tämä kuitenkin kelvannee. Homma on tehty sen verran pieteetillä. Laulaja on poikkeuksellisen hyvä ääneltään ja ulosanniltaan muutenkin. Pisteet myös siitä ettei soundimaailmaa ole koristeltu liikaa, vaan se on pidetty hyvin pelkistettynä. Kappaleet ovat pääasiassa keskipaahtoa ja ylinopeat raidat levyltä puuttuvat. Sen sijaan mukana on aimo annos psykedeliaa tai jopa progeksi laskettavaa nostattamista. Oikeastaan pitkät ja vielä pitemmät sävellykset toimivat tämän bändin kohdalla parhaiten. Lyhyempiä raitoja on ehkä zipattu liikaakin ja eihän moinen käy vanhan ajan meininkiin.

Häröily on vähän kaksiteräinen miekka. Toisaalta se tekee yhtyeestä tavallaan aidomman, toisen puolta kappaleista on vähän hankala saada kiinni. Tuo tekee levystä aavistuksen vaativan kuunneltavan. Musiikilliset haasteet ovat yleensä oikein mukavia. Tällä kertaa en kuitenkaan kallista vaakaani suuntaan enkä toiseen. Aivan varmaksi en nimittän sano, että The Vintage Caravan palkitsisi lopulta vaivan. Ehkä nämä kappaleet olisi syytä kuulla ensin elävänä.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit