My God-Given Right




Eihän siitä ole kuin hetki kun Helloween julkaisi Keeper of the Seven Keys part kakkosen. Silloin fanitukseni oli kovimmillaan. Siinä oli syvyyttä ja intohimoa. Sinkut piti saada ja kaikki, näin jälkeenpäin turhat, kokoelmatkin. Mitä tuosta on aikaa? Hetkinen, aika monta vuotta. Itse asiassa kymmeniä. Laulajavaihdoksen jälkeen seurasin bändiä edelleen satunnaisesti, suhde oli näennäisesti kunnossa, mutta jotain puuttui. Vanha suola ei ole janottanut ja meininki on tuntunut väljähtäneeltä. Ei kannettu vesi kaivossa pysy jne.

My God-Given Right on jo viidestoista Pumpkin-hevikiekko. Tältä laulaja Andi Derisin ja kitaristi Michael Weikathin johtamalta kokoonpanolta se on jo viides. Se on yhtyeen paras todella pitkään aikaan. Tuottaja Charlie Bauerfeind, joka on onnistunut epäonnistumaan aika monella levyllä, on nyt kyennyt palauttamaan bändin lennokkuuden, iloisuuden, tarttuvat melodiat ja tietynlaisen Peter Pan -tyyppisen ikuisen nuoruuden. Tästähän on ihan pakko pitää. Tämä silottaa rypyt ja saa unohtamaan huolet. Kitarat tiluttavat kimpassa ja vasket pauhaavat kuin ennen vanhaan konsanaan. Tällä meiningillä ne Jerikon muuritkin kaatuivat. Olen iloinen. Musiikki on hieno asia.

Heroes avaa levyn vauhdikkaasti, mutta samalla yllättävän popisti. Olin ehkä tottunut, tai ainakin sitä odotin, bändin synkempään ja arkisempaan vyörytykseen. Nyt nopea ralli seuraa toistaan, eikä meno ota hyytyäkseen millään. Syke on korkealla kotonakin. Kappaleita on normipainoksella mukana peräti kolmetoista. Kieltämättä levyn loppupuolella kuulija,  tottumattomuuttaan ehkä, menee hieman hapoille, muttei sitä kiihdyksissään välttämättä huomaa. Määrä se on herkullakin. Olkaas vanhat fanit varovaisia. Totuudessa en vaan osaa sanoa mitkä kappaleet jättäisin pois. En ehkä mitään. Pitää vaan varautua hieman pitempään kuuntelusessioon. Onhan se sentään oikeuteni! Nyt on suhde Helloweeniin taas liekeissä. On aika hienoa, että tänä päivänäkin niin voi käydä.

Tero Honkasalo  


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit