American Trash




Miksi ihmeessä tämä levy pitäisi tsekata? Basistin nimi kilisyttää kelloja. Hänen ulkonäkönsä saa ne kumisemaan. Niinhän se on, että 80-luvun hard rockin mukaan varttuneille Jean Beauvoirin valkoinen irokeesi on tullut jossain vaiheessa tutuksi. Hänellä oli se jo The Plasmatics –vuosinaan. Tuo amerikkalainen punk-bändi pitää muistaa Wendy O.Williamsin ulkonäön ansiosta. Juu, yhtään biisiä ei nyt tule mieleen. Beauvoir on sittemmin kunnostautunut tuottajana ja säveltäjänä. Ramonesin Brain Drain lienee se itselleni tutuin Beauvoir-tuotos. Myös Beauvoir/Free –parin toisella puolikkaalla on samankaltainen tausta. Hänon soittanut ties kenen kanssa. Kuuluisia nuo ovat, jos kuulut piireihin joissa jaetaan Grammy-palkintoja jne.

Näiden kaverusten melodista hard rockia soittaneella Crown Of Thorns –bändillä oli hommat ns. isollaan ensimmäisen levynsä aikoihin, oli valtava levy-yhtiö ja vain taivas rajana. Tämä tapahtui vähän ennen 90-luvun puoliväliä. Grunge varmisti, että bändi jäi legendaariseksi underground-jutuksi jonka mahdollisella menestyksellä on kiva spekuloida. Jos sellaisesta siis pitää.

American Trash on sellaista tarttuvaa, erittäin hyvin soitettua ja tuotettua hard rockia, joka toisena päivänä pistää pään nyökkäämään ja jalan polkemaan tahtia, toisena ei voisi vähempää kiinnostaa. Joskus tämä piristää ja välillä tuntuu ajan hukkaamiselta. Pyörää ei siis keksitä uudelleen, eikä saada oikein kunnolla pyörimäänkään. Mitään Desmond Child –kertosäkeitä ja Jon Bon Jovi –koukkuja mukana ei ole, joten eiköhän tämäkin julkaisu tavoita vain miesten kovimmat ja vankimmat fanit. Toivottavasti heitä vielä on.

 

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit