Alright Again!




Tutustuin Clarence Brownin musiikkiin vasta 2012 nähtyäni Carlos Santanan isännöimällä Montreux Jazz 12.7.2004 blues-iltana kuvatun DVD:n. Kolmen eri artistin ja kolmen levyn paketista yksi sisälsi Brownin keikan. Oletin että Santana ei kutsu ketä tahansa erikoisviikonlopun esiintyjäksi ja tämä myös osottautui todeksi. Olin löytänyt jälleen uuden kiinnostavan muusikon.

Pari vuotta mainitun DVD:n nähtyäni kiikutin kaikki kirjaston "Gatemouth" levyt kotiini. Jostakin kumman syystä laajan vinyylitarjonnan joukossa ei kuitenkaan ollut kesäkuussa 1981 äänitettyä ja samana vuonna julkaistua Alright Again! Onneksi ilman CD-päivitystä jäänyt albumi on sentään tarjolla suoratoistona. Rounder tosin julkaisi 1987 kokoelma-CD:n Texas Swing jolla on kahdeksan Alright Againin kymmenestä raidasta loppujen tullessa seuraavalta levyltä One More Mile.

Albumin molemmat puoliskot avataan covereilla, joiden jälkeen kuullaan Clarencen omaa tuotantoa. A-puolen avaa vahva cover-trio; Albert Collinsin Frostyä seuraa T-Bone Walkerin Strollin' With Bones ja Percy Mayfieldin 1966 julkaisema Give Me Time To Explain. Niitä seuraa Clarencen 1952 ensilevyttämä Baby Take It Easy sekä tuore jylhä Sometimes I Slip. Jälkimmäinen on levyn biiseistä oma suosikkini. Kerrassaan upea hidas perinnetietoinen blues, jossa taidokkaan kitaroinnin taustalla kuullaan upeaa musisointia. B-puolen omista biiseistä levyn päättävä Gate Walks To Board julkaistiin Peacockin savikiekolla jo 1953, Dollar Got The Blues ilmestyi 1973 levyllä Gate's On The Heat, mutta Honey In The Be-Bo on uusi kappale. 

Alright Again! on "Gatemouthin" tyyliin sopien sekalainen kattaus bluesvoittoista musiikkia. Mukana on sävyjä jazzista ja big bandista dixiestä, mutta jo pelkästään hienojen covereiden kautta päähuomio on bluesissa. Itse olen aiemmin kutsunut levyn materiaalin tyylistä musiikkia big band bluesiksi eli siinä on mukana saksofonit ja trumpetit. Vaikka puhallinorkesteri tuo perusbändiin nähden ison määrän lisää svengiä, iloittelua ja sähinää, tällainen musiikki ei silti ole ollut omaa mielimusaani. Alright Again! iskee kuitenkin vastustamattomasti ja siitä on lähes mahdotonta olla pitämättä.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit