Ballbreaker




Ballbreaker ilmestyi aikana jolloin en kuunnellut AC/DC:tä juuri lainkaan. Muutaman vuoden takainen tulpalive keräsi pölyjä päällensä ja autossa vuosia pyörinyt Bon Scott -aikaudelta tehty kokoelmakasetti venytti niin ettei sitä uskaltanut enää soittaa.

Huomasin syksyllä 1995, että radiossa pauhasi lähes päivittäin biisi nimeltä Hard As A Rock. Esittäjää ei tarvinnut kaveriporukalta kysellä. Biisi sai minut innostumaan uudestaan AC/DC:n musiikista. Muutaman kuukauden kuluttua nappasin tämän levyn Anttilan hyllystä ostoskärryyn. Sen jälkeen levy on soinut autossani ja kotonani kymmeniä kertoja. Melko tarkalleen 20 vuotta myöhemmin ostin kotiini toisen Ballbreakerin, nimittäin sen 2014 prässätyn uusintajulkaisuvinyylin.

AC/DC löytää tällä levyllä jotakin mitä se oli kadottanut muutamalla aiemmalla levyllään. Se löytää sen vanhan, tutun kaavan, jolla tehdään tarttuvaa rokkia. Jo mainitun avausraita Hard As A Rockin lisäksi esimerkiksi The Furor kuulostaa niin tutulta ja turvalliselta, ja samalla raikkaalta ja jännittävältä. Biisi voisi hyvinkin olla Back In Black -sessioista. Ainoastaan kitarasoolon päämäärättömyys antaa osviittaa että herroilla ei löydy joka biisiin superhienoja ideoita. Myös biisit Hail Caesar ja levyn lopettava Ballbreaker pistävät jalan vispaamaan.

Levyn kolme promovideota löytyvät Backtracks-boxilta eikä videokokoelmalta Family Jewel. Ehkä joskus bändin kaikki promovideot julkaistaan yksissä kansissa, vaikka Blu-ray'nä.

Ballbreaker-kiertueelta julkaistiin Espanjassa kuvattu No Bull -konserttivideo. Samalta Euroopan kiertueelta yksi biisi päätyi Plug Me In DVD:lle. Samaisella DVD:llä on neljä biisiä bändin kotimaan rundilta.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit