Tour De Force Live In London Borderline (DVD & CD)




Joe Bonamassa laittoi itsensä likoon suostumalla managerinsa ideaan soittaa neljä keikkaa neljässä eri lontoolaisessa keikkapaikassa hiukan erilaisten kokoonpanojen kanssa. Ja kaikki tämä viiden päivän sisällä. Jokaisen keikan tarkoitus on muistella sitä aikakautta mitä kukin keikkapaikka Joen uralla merkitsee. Pieni Borderline oli tuntemattoman nuoren blueskitaristin ensimmäinen Lontoon keikka vuonna 2006.

Kun Joe lähti ensimmäisen levynsä julkaisun jälkeen kiertueelle hän teki sen blues-rockin perinteiden mukaisesti power-triona aivan kuten esim. Cream ja Jimi Hendrix Experience. Rumpali Anton Fig ja basisti Michael Rhodes ovat soittaneet myös aiemmin Bonamassan kiertuebändeissä sekä osallistuneet useisiin Joen studiosessioihin. Minusta aurinkolasien taakse piiloutunut supersuosittu kitaristi ei tunnu olevan enää 36-vuotiaana kotonaan suoraan 200 ihmisen yleisön edessä soittaessaan. Avausraita I Know Where I Belong ja päätösraita Are You Experienced? olivat setissä ensimmäisen kerran sitten 2001 joulukuun. Niiden lisäksi itsensä kipeäksi keikkalipuista maksanut yleisö sai kuulla useita sellaisia biisejä, joita Joe ei ollut soittanut enää vuosiin sekä muutaman vanhan biisin ensiesityksen. Illan omat suosikkini ovat Rod Stewartin Blues Deluxe ja Joen esikoislevyltä löytyvä, hänen oma Miss You, Hate You.

Hankittuani mainitsemani neljän keikan laatikon, kuuntelin muutaman ensimmäisen kuukauden aikana tätä keikkaa yhtä paljon kuin kolmea muuta yhteensä. Sen perusteella olisin valmis reittaamaan tämän keikan näistä neljästä vähiten kiinnostavaksi. Toisaalta 90 minuuttinen keikkasetti on rakennettu kiinnostavaksi ja useat illan aikana kuulemista 13 kappaleesta eivät ole olleet vuosiin Joen setissä. 

Tour de Force Live In London keikkavideot (2DVD tai Blu-ray) ilmestyivät vain puoli vuotta keikkojen jälkeen syksyllä 2013. Itse tilasin neljä Blu-ray -levyä Amerikasta pikkukuvan Marshall-kaappia muistuttavassa kotelossa. Seuraavana keväänä kaikki keikat julkaistiin myös audiotuotteina. Vastustelin pitkään niiden ostamista mutta lopulta vinyylit päätyivät levyhyllyyni.

Tuplavinyylin ensikuuntelu oli hämmentävä kokemus sillä vasta nyt pääsin kunnolla tutustumaan siihen mitä soitettiin. Varsinkin tämän keikan suhteen audiotallenne antaa kuulijalle enemmän kuin ahtaalla lavalla soittavan bändin katselu.

Petri Myllylä

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit