Live At Radio City Music Hall




Viikko 40 oli itselleni todellinen Bonamassa-aikaa. Tiistaina 29.9 mies esiintyi Hartwall Arenalla ja kolme päivää myöhemmin ilmestyi hänen ties kuinka mones keikkavideo, joka on kuvattu New Yorkin legendaarisessa Radio City Music Hallissa. Bonamassa on jakanut keikan kahteen osioon. Hän aloitti molemmat (23/24.1.201) keikkansa akustisella yhdeksän biisin mittaisella setillä. Paikalla on kolme samaa muusikkoa joiden kanssa Bonamassa esiintyi ensimmäisen kerran kesällä 2012, jolloin kuvattiin DVD Acoustica Evening At The Vienna Opera House. Mukana ovat kotiyleisölleen esiintyvä percussionisti Lenny Castro, Ruotsista tullut nyckelharpaa soittava Mats Wester ja Irlannista tullut The Dublinersin banjomies Gerry O'Connor. Bändin uutena jäsenenä on maaliskuussa 2015 Rock 'n' Roll Hall Of Fameen Stevie Ray Vaughan & Double Troublen kosketinsoittajana nimetty Reese Wynans. Akustisesta setistä rannalla jääneet kolme biisiä; Robert Johnson -cover Stones In My Passway, Slow Train ja Athens To Athens löytyvät Vienna Opera Houselta. Sähköisen setin kolmestatoista biisistä yhdeksän löytyy videojulkaisuilta ja kahdeksan CD:ltä.

Videojulkaisussa jotkin sähköisen setin biisit ovat hiukan vaihtaneet keskenään paikkaa, mutta muuten DVD ja Blu-ray etenevät akustisesta setistä sähköiseen. Kuuntelin keikan muutamaan otteeseen suoratoistona ennen kuin posti toi tilaamani 2LP ja CD-kansiin pakatun Blu-Ray/CD -combon. Keikka on jälleen kerran loistava kuvallinen dokumentti Bonamassan kyvystä tuoda aina jotakin uutta. Illan setti on poikkeuksellisen tuore. Mukana on enemmän aiemmin livemuodossa julkaisemattomia biisejä, joista osaa Joe ei ole edes levyttänyt. Kun vielä bändi on täynnä kovan luokan ammattilaisia niin lopputuloksena on mahdollisesti miehen tähänastisen uran paras videojulkaisu.

Toisin kuin kuvallinen julkaisu, vain DVD:n tai Blu-ray'n kanssa julkaistu CD ei etene illan ohjelman mukaisesti vaan sen keskelle on laitettu akustisen setin esityksiä. Tämä on mielestäni onnistunut veto, mutta sama ei toimi tuplavinyylillä yhtä onnistuneesti. Jotenkin olisin toivonut että vinyyli olisi saanut erikoishuomion ja se olisi sisältänyt kokonaisen keikan, ja oikeassa järjestyksessä. Tämä olisi toki vaatinut Tour De Force Live In Londonin tapaan tripla-LP:tä. Ehkä sellainen, tai kaksi sellaista (molemmilta illoilta omansa) julkaistaan vielä joskus.

Bonamassa on julkaissut viime vuosina niin paljon livemateriaalia että ymmärrän päätöksen jättää varsinaisen sähköisen setin päättävät Sloe Gin ja Ballad Of John Henry pois tältä julkaisulta. Biisit ovat olleet mukana jo usealla aiemmalla livejulkaisulla. Joen uusimman studiolevyn Different Shades of Bluen avannut lyhyt Hendrix-cover Hey Baby ja Oh, Beautiful ilmestyivät puoli vuotta aiemmin julkaistulla DVD:llä Muddy Wolf At Red Rocks joten niidenkin toistamatta jättäminen lienee perusteltua. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit